Tagged sanataidekoulu

Ämmät landella

Ólöf Birna Torfadóttirin ohjaama sekä käsikirjoittama islantilainen elokuva Kuinka hutsuilla tyylillä alkuperäiseltä nimeltään Hvernig á að vera klassa drusla kertoo maaseudun yöelämästä nuorten naisten näkökulmasta.  Vauhdikas islantilais-komedia ei jättänyt yhtäkään katsojaan kylmäksi huumorinsa puolesta. Salissa kaikui naurun herähdykset erinäisten kommellusten seurauksena. Islantilainen raaka maasto yhdistettynä feministiseen nuoren naisen elämään on mielenkiintoinen yhdistelmä. Elokuvassa kuvataan monipuolisesti…

Pepin salaisuus

Sara katoaa on Laura Joun ohjaama espanjalainen elokuva, joka kertoo Pep-nuorukaisesta ja Sarasta, johon hän ihastuu. Sara katoaa elokuvan alussa ja ilmestyy Pepin huoneeseen. Sara haluaa Pepin piilottelevan häntä, koska ei kestä kotiolojaan. Pep suostuu ja joutuu tunteikkaan seikkailun pyörteisiin.   Elokuva on ihan hyvä, mutta sen loppu jää epäselväksi. Mielestämme elokuvan esittelyteksti paljastaa kaikki…

Sanoja Virtaavan metsän äärellä

Sanataidekoulun nuorten ryhmä Siivekkäät kirjoitti eilen tekstejä Pohjoisen valokuvakeskuksen Kenen luonto? -näyttelyssä. Lopetimme illan Ritva Kovalaisen videoteoksen Virtaava metsä äärelle. Jokainen meistä kirjoitti itselleen, ja teksteistä tuli hyvin henkilökohtaisia. Kokosimme kuitenkin valikoimistamme sanoista myös yhden yhteisen ajatuksen. Rauha Lapsen kikatus,piilopaikka,keijupöly. Taianomainen rauhahiipii,hauraskelokantaa. Uupuneet kelot lepäävät äidin sylissä,juuret,pumpuli turva. Nukkuva Pohjoinen,talvitasapaino jakaunis hiljaisuus. Muodossa soljut.Ainainen. Minä…

Neljä kuukautta satujen maailmassa – kokemuksia työharjoittelusta Valveella

Kun aloitin kulttuurityöharjoittelun Valveella maaliskuussa, oli lähtöasetelma hurja. Pandemiatilanne oli niin epävakaa, ettei ollut varmuutta siitä, kuinka paljon voisin suorittaa harjoittelustani paikan päällä ja kuinka paljon työtehtäviä tekisin kotoa käsin. Aloitin harjoittelun itsenäisellä tutustumisella niin Lumotut sanat -festivaaliin kuin Unikudelmia-näyttelyyn ja sen kirjallisuuteenkin. Kun maaliskuun loppupuolella saavuin Valveen galleriatilaan, näin sen reunoilla kasoittain pahvilaatikkoja ja…

Unissani kuljen yksin koralliriutoilla

Kulttuuritalo Valveen aurinkoinen aula, Sanataidevinttiin tulviva kirkkaus ja Lumottujen sanojen iki-ihana juhlan tuntu tuo minulle kevään. Etenkin tällaisena aikana juhlan aiheita tarvitaan. Ensimmäiset festivaalivieraat, Unikudelmia-näyttely sekä sanataideharrastajien ilo ja innokkuus väläyttävät valoa ja herättävät tunteen siitä, että jotkut asiat pysyvät, vaikka maailma on välillä mullin mallin.   Kevääseen ja Lumottuihin sanoihin kuuluu olennaisena osana myös…

Kaksi pyörää, kaksi maailmaa

– Me ollaan kyllä käyty katsomassa tosi monta saksankielistä ja Alpeille sijoittuvaa elokuvaa.– Ne on kyllä tosi hyviä!– Mää tykkään saksan kielestä.– Muistan ainakin Pako Alpeilla -elokuvan, ja sitten oli se tanssielokuva. – Se oli venäläinen. Siivekkäiden kanssa on tosiaan vuosien varrella ehditty nähdä jo tosi monta elokuvaa Oulun kansainvälisellä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla. Odotamme leffafestariviikkoa…

On kyllä erikoinen elämäntapa – Ajatuksia elokuvasta

”Elokuva on rauhallinen, vähän hauska ja vähän raaka. Ihana kertomus todella erilaisesta elämäntavasta.”  Sanoja, jotka tulivat katsomisen jälkeen ensimmäisenä mieleen elokuvasta: poro        tappelut         koulu      lapsuus    avaruus   leppoisa   Venäjä   omituinen     valkoinen    Putin   kelkka    tylsä    idiootti        koirat       hauska     Aasia  Kuinka suuri on avaruus? -elokuva kirvoitti 10 – 11-vuotiaissa katsojissa monenlaisia ajatuksia ja herätti erityisesti pohtimaan, miten elokuvassa…

Isoksi saa kasvaa omassa rauhassa – Ajatuksia elokuvasta

Nyt on taas Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali! Jippii! Sanataidekoulun 6-vuotiaat*) saivat ennakkoon käydä katsomassa festivaalin ohjelmistosta elokuvan Aamun iso huivi. Elokuvateatteri Studion ulkopuolella odotti jonossa innokas ryhmä sanataiteilijoita. Elokuvateatterin pientä, kotoisaa salia sekä pehmoisia, violetteja penkkejä ihmeteltiin, sopivat paikat etsittiin ja sitten hiljennyttiin katsomaan. Koko sali oli varattu vain meille.  Aamun iso huivi…

Isoisäni on avaruusolento -elokuva herättää kysymyksiä tietoisuuksista ja tulevaisuudesta

Oulun kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali kutsui 12–15-vuotiaiden sanataideryhmän nuoret kriitikot yksityiseen ennakkonäytökseen katsomaan Marina Andree Škopin ja Dražen Žarkovićin ohjaaman elokuvan Isoisäni on avaruusolento. Elokuva alkaa pamahtaen ja on alusta loppuun nopeatempoinen ja katsojaa tiiviisti ja tiukasti mukana pyörittävä tarina. Valvesali on keskittyneen hiljainen koko elokuvan ajan.  Avaruus, murre, tuho, energiaolento, pimeä, silmät, ambulanssi,…

Kukkuu! Aika lähteä elokuviin!

Viikkoa ennen Oulun kansainvälisten lasten- ja nuortenelokuvien festivaalia, sanataiteilijoiden tuttu kirjoituspaikka, sanataidevintti, olikin muuttunut elokuvateatteriksi, sillä festivaali järjesti 7–10-vuotiaiden sanataideryhmälle ennakkonäytöksen! Tilassa oli valkokangas ja suuren punaisen maton päälle oli ilmestynyt muhkeita tyynyjä. Löysimme kaikki mukavat paikat ja aloitimme pienen elokuvamaratonin. Katsoimme lyhytelokuvapaketin nimeltään Oman elämänsä sankareita 1, jossa oli viisi elokuvaa: Illan viimeinen hidas,…