Elokuvan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan alun Puolan itäosiin, Grodnon kaupunkiin, jonne Neuvostoliitto hyökkäsi vuoden 1939 syksyllä. Elokuva kuvaa hyvin sodan julmuutta ja väkivaltaa. Muutamissa kohtauksissa väkivallan kuvas on raakaa – suorastaan puistattavaa. Se sopii kuitenkin elokuvan aiheeseen. Jännitys pysyy tiiviisti kasassa koko elokuvan ajan. Taistelukohtauksista kuvastuu epätoivo ja kiire, kun puolalaissotilaat yrittävät taistella ylivoimaista vihollista…
Esittelyteksti lupaa, että UFO Sweden -elokuva loistaa hulvattomalla tarinalla ja värikkäillä henkilöhahmoilla ja ainakin 12–14-vuotaiden sanataideharrastajien mielipiteet elokuvasta osoittavat, että lupaukset lunastuvat ja paikoin ylittyvätkin. Elokuva oli hyvä ja koukuttava, vauhdikas, monimutkainen, mutta hyvällä tavalla hieno ja älykäs. Jännittävä, hauska, mukaansatempaava, voimakas, mieleenpainuva, kiinnostava, kiva, inspiroiva ja mielenkiintoinen, kuvailevat nuoret sanataideharrastajat ensitunnelmiaan heti elokuvan katsomisen…
Sanoja, jotka tulevat lapsilla ehdottomasti mieleen heti Muumilaakso-elokuvakoosteen jälkeen ovat aurinko, taikuri, Haisuli, kuumailmapallo, Muumimamma, Muumipeikko ja ylipäätään se, että ”ne oli muumeja”. – Kyllä, nehän todellakin olivat muumeja! Kävimme torstain 5–7-vuotiaiden sanataidekerhojen kanssa katsomassa Muumilaakso-lyhytelokuvapaketin, jossa nähtiin elokuvat Haisulin kopla, Juhannustaikaa ja Muumimamman lentävä unelma (2021). Yksi Muumilaakson kiinnostavimmista ja hauskimmista henkilöistä on sanataideharrastajien…
Andrus Kivirähk on rakastettu virolainen kirjailija, jonka hullunkurisia lyhyitä kertomuksia on käännetty myös suomeksi ja koostettu kirjaksi nimeltä Koiranne alkaa kohta kukkia (suom. Heli Laaksonen). Nyt samaisten tarinoiden pohjalta on tehty myös elokuva, joka koostuu viidestä erillisestä lyhytelokuvasta, joista jokainen perustuu Andrusin pähkähulluihin tarinoihin. Elokuvien välissä kirjailija itse seikkailee animoidussa maailmassa koiransa Robinin kanssa. Sanataidekoulun…
Erilainen, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen ovat sanoja, jotka toistuvat, kun nuorten sanataideryhmä Väki kuvailee katselukokemustaan Käännekohtia-lyhytelokuvapaketin näkemisen jälkeen. Katsoimme tiistai-iltana Valvesalissa viisi tunnelmiltaan erilaista elokuvaa: Barbara Lervigin ohjaaman Minne mennä?, Nicolas Kriefin ohjaaman Operaatio isä, João Gonzalezin ohjaaman Jääkauppiaat, Anna Heribanován ohjaama Karpit joulupöydässä sekä Sarah Grossin ohjaaman Elämää Bourjissa. Elokuva Minne mennä? aloittaa elokuvailtamme…
– Onkohan se elokuva jännä?– Toivottavasti ei ihan yhtä jännä kuin viime vuonna!– Kivaa olla täällä!– Tuntuu jännittävältä.– Ihan valtava tuo valkokangas.– Hei, tuolla telkkarin takana on piirrettynä sama orava kuin tuo maskotti!– Se on liito-orava, koska sillä on siivet.– Mää oon nähnyt Aku Ankka -lehdessä tämän elokuvan mainoksen! Näin innokkaan odottavissa tunnelmissa alkoi 7–8-vuotiaiden…
Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki taitaa tässä kohtaa olla jo lastenkirjallisuuden klassikko. Kirjalla on ikää jo yli sata vuotta, ja silti aina vain uudet sukupolvet tarttuvat siihen nauraakseen samoille tarinoille kuin vanhempansa ja isovanhempansa samassa iässä. Mutta miten näin vanha kirja taipuu elokuvaksi? Otin asiasta selvää, kun kävin katsomassa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Kiljuset. Elokuva…