Festarihumua ja viidakonkasvatusta: teemaharjoittelijana sanataidekoulussa
Festivaali alkoi kiinnostaa Aholaa ja Koivukangasta jo aiemmin. He pääsivät tutustumaan vuoden 2019 festivaalilla esillä olleeseen Minä tykkään nyt -näyttelyyn ja ihastuivat näyttelymaailmaan. Kun yliopiston sähköpostilistalle tuli tänä keväänä tieto teemaharjoittelumahdollisuudesta festivaalilla, Ahola ja Koivukangas päättivät tarttua tilaisuuteen.
Työtehtäviä laidasta laitaan
Harjoittelunsa aikana Ahola ja Koivukangas ovat suunnitelleet työpajoja ja valmistelleet tapahtumia, kuten festivaalin avajaisia ja Värikkäitä naamiaisia. Keskeisiä osia Aholan ja Koivukankaan työnkuvaa ovat olleet myös Sanna Pelliccionin Lue minut -näyttelyn opastaminen sekä Pelliccionin Onni-poika ja parvekeviidakko –kirjaan perustuvan tarinankerrontaesityksen harjoitteleminen ja esittäminen lapsiryhmille. Tarinankerrontaesitykseen kuului nimensä mukaisesti tarpeistona melkein viidakollinen oikeita kasveja, joita Ahola ja Koivukangas ovat kevään aikana kasvattaneet ja hoitaneet.
Kysyttäessä, mikä on ollut harjoittelussa parasta, molemmat nauravat. “Vaikea valita! On ainakin pystynyt täysillä heittäytymään ja asettumaan lasten tasolle, mikä on ollut todella kivaa. Työilmapiiri on kannustanut siihen.” Myös Lue minut -näyttelyn maailmaan uppoutuminen tutkimalla ja ihmettelemällä sitä yhdessä lasten kanssa on tuntunut Aholasta ja Koivukankaasta palkitsevalta. Kaksikko kertoo yllättyneensä positiivisesti siitä, miten jouhevasti harjoittelu on kokonaisuudessaan sujunut. Näyttelyopastuksetkin onnistuivat hyvin, vaikka paljon tietoa sisältävän opastuksen omaksuminen suhteellisen nopeasti jännittikin heitä hieman etukäteen.
Eväitä opettajantyöhön sanataiteesta
Sanataide on ollut Aholalle ja Koivukankaalle periaatteessa sanana ja omien kirjoitusharrastusten kautta tuttua. Käsitys siitä, mitä kaikkea se voikaan olla ja miten sitä voisi hyödyntää äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa, on kuitenkin harjoittelussa laajentunut. “Sanataide voi olla niin paljon muutakin kuin ’Olipa kerran’ -tarinoiden kirjoittamista! Luokanopettajan opinnoissa kaikkeen tähän ehtii syventyä verrattain vähän”, kaksikko harmittelee.
Ahola ja Koivukangas kokevat, että harjoittelu on syventänyt heidän ammattitaitoaan ja antanut heille paitsi konkreettisia välineitä tehdä opettajan työtä, myös uusia ideoita luokkahuoneessa hyödynnettäväksi. Festivaalin teemakirjoihin tutustuessaan he löysivät paljon tuoretta kotimaista lastenkirjallisuutta, jota voisi ottaa mukaan opetukseen. “Oli myös mahtavaa huomata, miten pienillä asioilla voidaan tehdä lapsille todella mielenkiintoisia juttuja!”, he iloitsevat.
Koivukangas ja Ahola suosittelisivat teemaharjoittelua Lumotuissa sanoissa kaikille, joita sanataide, sen luova toteuttaminen ja luova työympäristö luokkahuoneen ulkopuolella näyttelyssä ja tapahtumissa innostavat. Erityisesti he kokevat, että harjoittelu tarjoaa mahdollisuuden opettajaopiskelijoille laajentaa äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen palettia. Ja näyttää näyttelymaailma kiehtovan pidempäänkin työskennelleitä opettajia. “Melkein jokaisessa kevään vierailijaryhmässä on ollut opettaja, joka on ollut haltioissaan näyttelystä ja pohtinut innoissaan ääneen, miten samankaltaisia juttuja voisi tuoda omaankin luokkaan”, Ahola ja Koivukangas havainnoivat.
Kokonaisuutena Koivukangas luonnehtii harjoittelua inspiroivaksi ja yhteisölliseksi. Ahola nyökyttelee: “Tämä on ollut elämyksellinen kokemus ja työskentely on ollut todella luontevaa.
Mari Smolander
Kirjoittaja on kirjallisuudenopiskelija, joka työskentelee Lumotut sanat -festivaalin kulttuurityöharjoittelijana keväällä 2022.
