Kirkkaan kevättalven päivän ilta alkaa sinistyä. Lisään puita takkaan ja kaivan laukusta paksun nipun paperia. Kömmin viltin alle ja avaan jälleen oven tarinoiden ja runojen tulla. Tekstejä on 83, pitkiä ja lyhyitä, herkkiä ja rajuja, hykerryttäviä ja surullisia. Kaikki tosia, keksitytkin. Tekstit vievät minut mustan aukon tuolle puolen, Yksisarvispuistoon ja Zombikaupunkiin. Käyn maapallon toisella…