Kulttuurityöharjoittelun antia ämpäriperunoista blogiteksteihein

Kevät 2022 jää mieleeni taiteen, luovuuden ja yhdessä tekemisen kautena. Takanani on vapaavalintaisiin kirjallisuuden maisteriopintoihini kuulunut neljän kuukauden työharjoittelu Valveen sanataidekoulussa.
 
Olin kuullut hyvää sanataidekoulusta harjoittelupaikkana, mikä rohkaisi minua hakemaan sinne. Harjoitteluni aikana pääsin yhdellä kertaa oppimaan kahdesta minua kiinnostavasta alasta: sanataiteesta ja tapahtumien järjestämisestä. Sain melko vapaat kädet suunnitella työaikojani ja tulla tutustumaan itseäni eniten kiinnostaviin tapahtumiin ja työtehtäviin, mikä oli todella motivoivaa.
 
Ohjaamista, kirjoittamista, näyttelemistä…
Harjoittelukevään mittaan sain tutustua sanataidekoulun arkeen. Pääsin vierailemaan ja avustamaan eri ikäryhmien sanataidekerhoissa alle 1-vuotiaista aikuisiin. Opinkin, että sanataide voi käytännössä olla vaikka mitä: sattumarunojen kirjoittamista, loruleikkejä tai vaikkapa omien tekstien lukemista ja muokkaamista yhdessä.
 
Suurin osa työtehtävistäni liittyi Lumotut sanat -sanataidefestivaaliin. Harjoittelun alkupuolella tutustuin itsenäisesti festivaalin teemakirjallisuuteen. Festivaalin aikana osallistuin työpajojen suunnittelemiseen ja vetämiseen eri-ikäisille lapsille monenlaisissa tapahtumissa. Pääsin esimerkiksi pukeutumaan punaisiin Värikkäissä naamiaisissa ja juonimaan aarteenmetsästystä nelipäiväisellä sanataiteen kesäkurssilla.
 
Osana festivaalia pääsin rakentamaan Valveelle Sanna Pelliccionin Lue minut -näyttelyä, ja minut koulutettiin pitämään näyttelyopastuksia siellä vieraileville lapsiryhmille. Esitimme lapsille myös Pelliccionin Onni-poika ja parvekeviidakko -kirjaan perustuvaa tarinankerrontaesitystä yhdessä muiden harjoittelijoiden kanssa. Oli hauska nähdä, miten esityksessä kumisaappaasta vedetty ja ämpäriin istutettu oikea peruna sekä muu elävä kasvirekvisiitta jaksoivat ilahduttaa pieniä katsojia.
 
Yksi ehdottomista suosikkityötehtävistäni oli tekstien kirjoittaminen tähän blogiin. Suunnittelin postauksia, tein taustatutkimusta, toteutin haastatteluja ja hioin tekstini valmiiksi blogikirjoituksiksi saamani palautteen perusteella.
 
Taitoja ja kokemuksia joka lähtöön
Minut yllätti positiivisesti se, miten laidasta laitaan pääsin kokeilemaan erilaisia työtehtäviä. Sanataiteeseen liittyvien tehtävien ohella opin harjoittelun aikana esimerkiksi käyttämään maksupäätettä festivaalin kirjakaupassa, ohisyöttämään erikoispapereita tulostimeen ja tekemään ilmapalloja ilmapallontäyttökoneella.
 
Minulla ei ole taustalla pedagogisia opintoja, joten jännitin hieman etukäteen opettamista ja esiintymistä lähentyviä näyttelyohjauksia sekä viisituntisten sanataidekurssipäivien ohjaamista. Molemmat sujuivat kuitenkin hyvin. Pääsin harjoittelun aikana havainnoimaan, mikä eri-ikäisiä lapsia kiinnostaa, ja muita ohjaajia seuratessani ja avustaessani näin, miten monella tavalla sanataidetta voi tehdä ja opettaa.
 
Koin myös, että harjoittelu auttoi minua kehittymään kirjoittajana. Pääsin koko kevään ajan tilanteisiin, joissa kirjoitettiin, muokattiin ja versioitiin tekstejä uudelleen sekä kommentoitiin niitä rakentavasti. Tämä rohkaisi minuakin siirtymään kohti prosessimaisempaa ja armollisempaa kirjoittamista.
 
Inspiroivia kohtaamisia ja yhteistyöhenkeä
Pääsin harjoittelussa nauttimaan innostaviin kirjoittamistehtäviin tutustumisesta sekä minulle uusien tekstilajien, kuten säeromaanien tai hainaku-runojen löytämisestä. Parasta harjoittelukeväässä ovat kuitenkin olleet ihmiset. Sain haastatella ja kuunnella inspiroivia lasten- ja nuortenkirjailijoita, kuvittajia ja taiteilijoita. Oli hienoa tutustua sanataidetta harrastaviin lapsiin ja nuoriin ja päästä todistamaan heidän rohkeuttaan ja lahjakkuuttaan. Minut otettiin lämpimästi vastaan osaksi työyhteisöä ja tiimityö sujui erinomaisesti myös teemaharjoittelua tekevien kanssaharjoittelijoiden kanssa.
 
Suosittelisin harjoittelua Valveen sanataidekoulussa opiskelijoille, jotka haluavat päästä tekemään luovasti töitä ihmisten ja erityisesti lasten kanssa.  Uskon, että muutkin kirjallisuudesta, sanataiteesta, kirjoittamisesta ja tapahtumien järjestämisestä kiinnostuneet voisivat saada harjoittelusta sanataidekoulussa paljon irti.
 
Mari Smolander
Kirjoittaja on kirjallisuudenopiskelija, joka työskenteli Lumotut sanat –festivaalin kulttuurityöharjoittelijana kevään 2022.

Leave a comment