Me kaikki olemme sisimmältämme lihapullia
Elokuvaan tarinoista on päässyt viisi; Lihapullia ja mykyjä, Peter sirkka, Valokuva, joka heräsi eloon yöllä, Kakka ja kevät sekä Kadonneet sukat. Lempitarinoikseen lapset mainitsivat tarinat Kakka ja kevät sekä Kadonneet sukat, joista kumpikin sai yhtä suuren kannatuksen. Viimeksi mainittu oli tarinoista myös oma suosikkini. Myös kertoja-Andrusin seikkailut elokuvien välissä herättivät hilpeyttä sekä sanataidekoululaisissa että muissakin katsojissa. Yksi lapsista mainitsikin suosikikseen sen kohdan aivan elokuvan alussa, jossa Andrus pyytää itselleen piirrettävän jääkaapin, johon ensimmäinen elokuva sijoittuikin.
Useassa tarinoista on myös joku opetus. Mykyt ovatkin sisältä aivan samanlaisia lihapullia kuin muutkin ja Peter sirkka oppii, että läheisille soittaminen on parempaa kuin suosio. Lyhytelokuvat herättivät myös monenlaisia tunteita; lapset pitivät Peter sirkkaa tylsänä, kun taas itse liikutuin kyseisestä tarinasta. Valokuva, joka heräsi eloon yöllä oli monen mielestä jännittävä, mutta sen loppu herätti kikatuksia varsinkin lapsikatsojissa. Myös Lihapullia ja mykyjä oli osan lapsista mielestä hieman pelottava. Kadonneet sukat oli puolestaan lasten mielestä niin hauska, että se mainittiin useaan otteeseen elokuvan jo loputtua. Voin siis todeta, että jokainen katsoja tulee saamaan elokuvasta irti vähän eri asioita. Osalle, kuten nuorille sanataiteilijoille, tärkeintä oli se, että tarinat olivat hauskoja, osa puolestaan huomaa syvempiäkin merkityksiä ja opetuksia elokuvia katsoessaan. Uskon siis, että monenlaiset katsojat saavat elokuvasta jotain irti.
Jokainen elokuvista on animoitu erilaisella tyylillä, ja joka välissä Kivirähk itse toimii kertojana edellisen tarinan maailmassa yhdessä sympaattisen koiransa, Robinin kanssa. Kyseinen formaatti toi ainakin minulle mieleen lastenohjelmat, kuten Pikku Kakkosen, joissa on useita eri ohjelmia ja välissä juontajat. Elokuvan katselu oli tästä syystä ainakin minulle myös nostalgista. 73 minuutin pituudellaan se ei myöskään ollut kovin pitkä, ja itse tarinat olivat luonnollisesti vielä paljon lyhyempiä, niitähän mahtuu 73 minuuttiin viisi välitarinointien kera. Mielenkiinto siis pysyi hyvin mukana ihan jokaisella. Lapsissa herätti kysymyksiä myös se, miten elokuvat oli animoitu, varsinkin viimeisen elokuvan eli Kadonneet sukat animointityyli herätti kysymyksiä. Elokuvan jälkeen haastateltavana ollut ohjaaja Heiki Ernits tiesi kertoa, että se oli tehty stop Motion –tekniikalla, mitä joku ryhmäläinen olikin kokeillut ja todennut vaikeaksi.
Jokainen elokuvan tarinoista on otettu Andrus Kivirähkin kirjoittamista lyhyistä kertomuksista, joista osa on myös suomennettu. Elokuvan katsottuani luin myös kaikki suomennetut tarinat, joita on kolme viidestä (Kakka ja kevät, Peter sirkka (nimellä Pete sittisontiainen) ja Kadonneet sukat (nimellä Isän sukat)). Elokuvat noudattavat hyvin tarkasti kirjan tarinoiden kaavaa, kaikki on käytännössä kuin yksi yhteen yksityiskohtia myöten. Tähän poikkeus on kuitenkin tarina Kadonneet sukat, johon oli animointivaiheessa tehty lisäyksiä, kuten robottipölynimuri. Kyseinen elokuva onkin lyhytelokuvista kaikkein pisin, varmaan juuri näiden lisäysten vuoksi. Uskon, että jos olisin lukenut tarinat ennen elokuvien katselua, olisin saanut elokuvista vielä enemmän irti, sillä olisin voinut bongailla tuttuja kohtia. Suosittelen myös kirjaa, sillä se on elokuvan tavoin hulvattoman hauska.
Sekä minä että nuoret sanataidekoululaiset pidimme elokuvasta paljon. Joissain kohdissa koko katsomo nauroi, niin aikuiset kuin lapsetkin. Kuten jo aiemmin totesin, jokainen saa tarinasta hieman eri asioita irti, minkä vuoksi uskon, että tästä elokuvasta nauttii moni. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että elokuva on puhuttu viroksi. Tekstitykset ovat kuitenkin sekä suomeksi että englanniksi, mutta mikäli lukutaito ei ihan vielä riitä tekstityksiin, kannattaa valita joku toinen elokuva. Viron kieli kuulosti lasten mukaan “tavalliselta, mutta vähän hassulta”, ja olen itse samaa mieltä. Oli kuitenkin mukava bongailla tutun kuuloisia sanoja elokuvaa katsoessa, sillä osan puheesta olisin ymmärtänyt ilman tekstityksiäkin.
Jay
Tekstin kirjoittaja harrastaa sanataidetta Valveen Sanataidekoulun Väki-ryhmässä ja suorittaa yhdeksännen luokan TET-harjoitteluaan sanataidekoululla.
Frans, Elina, Helkky, Lumi sekä Annis ja Aino
9–11-vuotiaiden sanataidekerho
KAKKA, KEVÄT JA MUITA MUTINOITA
Viro 2023
kesto: 73 minuuttia
kieli: viro
tekstitys: suomi, englanti
suositus: yli 9-vuotiaille
