Sanattomia kirjoja voi tulkita monella tavalla – tai olla tulkitsematta

Emmi Jormalaisen kirja Puu (2013) oli minulle aivan uudenlainen lukukokemus. Miten sitä voisi kuvailla… No, ensinnäkin, siinä ei ole sanoja, vaan tarina kerrotaan kuvien voimin. Sanattomuudestaan huolimatta Puun voi tulkita juonelliseksi kertomukseksi, tai toisaalta sitä voi katsoa taideteoksen tavoin.

Lisäksi Puuta luetaan kääntämällä sivuja alhaalta ylös. Silloin lukija saa vaikutelman, jossa aukeaman molempien sivujen läpi kasvava puu jatkuu yhtenäisenä, kun kääntää sivua ja seuraavalla aukeamalla on uusi, erilainen puu.

Kuvitus, ja toisaalta sanojen puute, jättävät lukijalle tulkinnanvaraa, ja minusta juuri se tekee sanattomista kirjoista mielenkiintoisia. Puu alkaa aivan puun latvasta ja loppuu aivan puun juuriin, ja niiden väliin mahtuu kokonainen maailma: yksi kamalan pitkä puu, tai monta erilaista puuta, tai sama puu kuvattuna eri aikoina. Kuvitus on värikästä ja selkeää, mutta kuitenkin yksityiskohtaista, tunnelmallista ja kaunista. Puu siis sopii luettavaksi niin lapsille kuin aikuisillekin.

Emmi Jormalainen on julkaissut myös muita sanattomia kirjoja, kuten Eksyksissä (2019) ja Atlas Part 1: Islands (2017). Lisäksi olen lukenut hänen tuotannostaan sarjakuvan Kirjoita pian (2010), joka sekin on kohtuullisen vähäsanainen. Pidin näistä kaikista, ehkäpä koska ne ovat visuaalisesti hyvin kauniita sekä hauskaa vaihtelua tavallisiin genrevalintoihini. En yleensä lue kuvakirjoja, sarjakuvia tai sanattomia kirjoja, ja luulen, että siksi niiden tulkitseminen oli minulle hieman hankalaa. Teosten juonet ja perimmäiset ideat eivät aivan avautuneet minulle ensimmäisellä lukukerralla. Voi olla, että joudun lukemaan kirjat uudelleen selvittääkseni niistä lisää…

Emmi Jormalainen on vuoden 2023 Lumottujen sanojen vuoden kuvittaja. Hän on kuvittanut noin 25 lastenkirjaa sekä pinon omakustannekirjoja.

Anni Järvinen
Anni harrastaa sanataidetta Väki-ryhmässä ja hän suoritti TET-harjoittelunsa sanataidekoulussa helmikuussa 2023.

Leave a comment