Emmi Jormalaisen tarinat kulkevat kuvissa
Jormalaisen polku taiteilijaksi ja kuvittajaksi on hänen omien sanojensa mukaan ollut suoraviivainen. ”Kotona on tehty paljon kuvataidetta ja aina on ollut aika ja mahdollisuus tekemiselle”, Jormalainen kertoo. Jo yläasteikäisenä hän tiesi haluavansa graafiseksi suunnittelijaksi. Moni hänen ystäväpiiristään lähti opiskelemaan kuvataidetta, mutta Jormalainen itse koki reitin vieraammaksi ja ajatteli työmahdollisuuksien olevan paremmat graafisessa suunnittelussa. ”Graafinen suunnittelu on laajaa ja sen sisällä voi tehdä tosi erilaisia asioita. Graafinen suunnittelija voi hyppiä asiakastyöstä luovaan ilmaisuun ja taas takaisin”, Jormalainen sanoo. Nykyään hän myös opettaa kuvittamista ja piirtämistä.
Sarjakuvataiteilija Matti Hagelbergin opettama sarjakuvan sivuaine Aalto-yliopistossa on ollut Jormalaisen koulu kuvittamiseen. ”Jos kuvittamisessa joutuu piirtämään, niin sarjakuvassa vasta joutuukin. Kuvittaminen tuntuu helpolta, jos sarjakuvassa onnistuu”, Jormalainen sanoo. Sarjakuva on ollut Jormalaiselle myös omakustantamisen lähtökohta. Jormalaisen ensimmäinen omakustanne on sarjakuva-albumi Kirjoita pian = Write back soon (2010).
Tarinankerrontaa kuvin
Sarjakuvaa lukiessa sanoihin tottunut saattaa lukea albumista lauseet ja pyyhkiä katseellaan kuvan ohi nopeasti. Yhden albumin voi helposti lukea päivässä. Sarjakuvaa tehdessä yhden aukeaman tekemisessä voi puolestaan mennä montakin päivää. ”Tuntui kammottavalta, että kukaan ei ehkä huomaa kuvia, jos laitan sivulle yhden sanan. Päätin kokeilla, että jätän sanat pois ja haastan lukijan katsomaan kuvaa ja löytämään siitä tarinan”, Jormalainen kertoo.
Jormalainen vierastaa termiä sanaton kirja, sillä se kuulostaa siltä, kuin jotain puuttuisi. Myös englanninkielinen termi silent book – eli hiljainen kirja ei tunnu oikealta. ”Silent book kuulostaa ikään kuin sellainen kirja voisi olla vain jotain nättiä ja haurasta, vaikka visuaalinen tarina voi olla tosi aggressiivinen ja huutaa ja räyhätä”, Jormalainen perustelee. Kuvataidekontekstissa Jormalaisen omakustanteita voisi kutsua taiteilijakirjoiksi. Taiteilijakirjalla tarkoitetaan tekijän omaehtoista, itsenäistä taideteosta, jolla ei ole toimittajaa eikä kustantajaa. Koska nimitys ei välttämättä aukea isolle yleisölle ilman kontekstia, voi Jormalaisen mielestä hänen teostensa kohdalla puhua myös kuvakirjoista.
Jormalaiselle kirjan tekeminen lähtee usein liikkeelle piirtämällä. Joidenkin kirjojen tekemisessä mukana on aluksi ollut teksti esimerkiksi synopsis- tai muistiinpanotasolla, joskus teksti kulkee mukana laajempana ja pidempään: ”Kun teen kirjaa, ei minun tarvitse heti päättää onko siinä tekstiä vai ei.”
Kuvilla kertominen kiinnostaa Jormalaista, sillä se on hänelle tekijänä mielekästä ja toisaalta häntä kiinnostaa ihmisten kyky lukea mediaa ja ymmärtää kuvaa. ”Haluan kokeilla minkälaisia asioita pystyn kertomaan kuvalla, rytmillä ja valinnoillani”, Jormalainen pohtii. ”On tärkeää, että osaamme lukea kuvia ja nähdä, mitä ne meille viestivät. Kuvaa on käytössä kaikkialla ja meidän pitäisi ymmärtää sitä yhtä lailla kuin tekstiäkin”, hän jatkaa.
Maailma työhuoneena ja työhuoneesta maailmalle
Jormalainen piirtää mielellään työhuoneella, koska siellä hänellä on suuri pöytä, tarvittavat välineet ja kun työhuoneelle tulee, voi jatkaa siitä ajatuksesta, johon on viimeksi jäänyt. Työhuoneella arki ei ole paikalla. Ennen pandemiaa Jormalainen matkusti paljon ja se näkyy melkein kaikissa hänen kirjoissaan. Matkoilla Jormalainen on myös työskennellyt: Puu (2013) on tehty Pietarissa, Atlas Part 1: Islands (2017) ja Eksyksissä (2019) on piirretty Islannissa ja Koti (2012) on syntynyt Berliinissä. Ystäväkirja (2021) on oikeastaan ainoa Jormalaisen omakustanne, joka on tehty Suomessa, tosin siitäkin yksi versio on piirretty Budapestissä. ”Aina ei ole ollut niin hyvää työhuonetta. Muualla tekeminen liittyy siihen, että arjesta pääsee irti. On helpompi keskittyä, helpompi tehdä”, taiteilija kertoo.
Kuvilla kertominen on myös Jormalaisen tapa viedä omia töitään kulttuurista toiseen ja yli kielirajojen. ”Kuvilla kertomalla voin matkustaa ympäri maailmaa ja tavata erilaisia ihmisiä ja he voivat ymmärtää minun kuvakirjojani, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan”, hän kuvailee.
Keväällä 2023 Lumotuissa sanoissa nähdään Emmi Jormalaisen kuvitusnäyttely Hirvi, hevonen ja kaverit. Esillä näyttelyssä on alkuperäisiä originaaleja ja digitaalisia vedoksia. Näyttelyn teokset on alun perin julkaistu Jormalaisen kahdessa omakustannekirjassa: Eksyksissä (2019) ja Ystäväkirja (2021). Jormalainen toivoo kohtaavansa Oulussa ihmisiä, jotka ovat törmänneet hänen kirjoihinsa. Lisäksi näyttely toimii hänelle pysähdyksenä oman tekemisen äärelle: ”Näyttely auttaa minua katsomaan, mitä on tullut tehtyä ja voin ehkä sitten keksiä suunnan, mihin lähtisin seuraavaksi”, hän kuvailee.
Emmi Jormalaisen kuvitusnäyttely Hirvi, hevonen ja kaverit on nähtävillä kulttuuritalo Valveen kahvila Paljetissa koko festivaalin ajan 22.4.–4.6.2023.
Ainokaisa Veteläinen
Aino työskentelee sanataideopettajana Oulun lastenkulttuurikeskuksessa
Kuva: Tanja Ahjopalo
