Emmi Jormalaisen kirja Puu (2013) oli minulle aivan uudenlainen lukukokemus. Miten sitä voisi kuvailla… No, ensinnäkin, siinä ei ole sanoja, vaan tarina kerrotaan kuvien voimin. Sanattomuudestaan huolimatta Puun voi tulkita juonelliseksi kertomukseksi, tai toisaalta sitä voi katsoa taideteoksen tavoin. Lisäksi Puuta luetaan kääntämällä sivuja alhaalta ylös. Silloin lukija saa vaikutelman, jossa aukeaman molempien sivujen läpi…