Unienvaihtaja

Kerran aamuyöllä heräsin kesken painajaisunen huutaen, että ”lyö kovempaa!” Unessa olin pieni juutalainen poika. Makasin maassa aidatulla alueella. Käteni olivat ristityt. Minua lyötiin selkään. Tunsin kipua ja yhtä aikaa näin kirkkaan auringon, jota kohti kurotin.

Olin 13-vuotias, kun näin unen. Perheemme oli juuri muuttanut lapsuuteni turvallisesta kotikaupungista uuteen kaupunkiin. Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen kirja Unienvaihtaja palautti unen mieleeni. Unessa kaipasin lapsuutta ja tuttua ympäristöä.

Unienvaihtaja lisäsi itseymmärrystäni monella tavalla. Perheemme muuton tuomat menetykset ja kivut konkretisoituivat miehen lyönneiksi, kaipuu ja ikävä kivuksi. Unessa rukoilin, että mies löisi kovempaa, jotta pääsisin aurinkoon ja ristiriidattomuuteen eli takaisin lapsuuteen taikka sitten Taivaaseen.

 

Joskus totta, joskus eivät

 

Taiteilija Kirsikan mukaan usein ajatellaan, että muistot ovat totta ja unet eivät ole. ”Mutta se ei voi mennä niin. Molemmat ovat aivan samalla tavalla joskus totta, joskus taas eivät, enimmäkseen ne ovat jotain siltä väliltä.”

Kirsikan näyttely kertoo siitä, että yhteisiä unia on siinä missä yhteisiä muistojakin.  Taiteilija Kirsikka uskoo, että ”kaikki liittyy jotenkin muistoihin ja että siinä ei ole oikeastaan mitään kovin outoa”. Kirsikka on ainutkertaisella tavalla havainnollistanut ja konkretisoinut taiteessaan sen, mitä unessa tapahtuu. Sisäinen kuva on usein selkeä, mutta se johtuu siitä, että se on yhteydessä muistoihin ja tunteisiin. Kun silmät avaa ja näkee uusia ärsykkeitä, uni voi unohtua.

”Erikoista näissä on se, että melkein kaikki on maalattu yöllä. Se näkyy ehdottomasti väreissä, minun mielestäni. Ja tietenkin näkyy myös se, että monet näistä ovat ihmisten unia. Ehkä kutsuisin sitä unitekniikaksi. Vahvaväriseksi unitekniikaksi.” Lause lukee Unikudelmia-näyttelyssäkin Johanna Huhtamaan maalaamien miniatyyrimaalausten alla.

 

Kirsikan näyttely ja unienvaihtaja

 

Kirsikan taidenäyttelyn pääteos on suuri patsas, Unienvaihtaja. Näyttelyyn ilmestyy jatkuvasti uusia teoksia, jotka ovat kuin suoraan tyttöjen unista. Tytöt näkevät keskenään samoja ja toisiinsa liittyviä unia. Heidän unet sekoittuvat keskenään ja todellisuuden kanssa. Kirsikka ajattelee, että unet ovat kaikkien yhteistä omaisuutta.

Unienvaihtaja on näyttelyn keskus, salaperäinen ja kaunis veistos. Yksityiskohdat, joita Unienvaihtajasta kerrotaan, lumoavat. Kuvioiden runsaus ja kauneus tuntuu henkeäsalpaavalta. Unienvaihtajassa on pieni kivi, joka saa aikaan sen, että unet virtaavat ihmisten välillä. Kaikki kasvaa kiven ympärille. Kirjassa näyttelyvieraat kiinnittävät ensimmäisenä huomionsa Unienvaihtajaan. Minun huomioni kiinnittyi pelkkään sanaan – Unienvaihtaja. Muistoista rakentuva koivikko, pikku hiljaa sen taakse piiloutuvan tarinan avautuminen ja säkenöivät aistiärsykkeet avasivat sisälläni unien virran, josta ei ole tulla loppua.

 

Anna-Lydia Kopperoinen

 

Anna-Lydia on sanataidekoulun harjoittelija, joka työskenteli mm. Lumotut sanat -sanataideviikoilla 2017.

Leave a comment