Unisia kirjoituksia
Yö on kirjoittavalle ihmiselle inspiroivaa aikaa: unet päästävät mielikuvituksen villiintymään, ja tietyn kellonlyömän jälkeen hereilläkin mieleen tupsahtaa usein hyviä ideoita. Ajatuksia ei tule kritisoitua liikaa, eikä yöllä ole samalla tavalla velvoitteitta tukkimassa aivoja kuin päivällä. (Liiallinen yökirjoittaminen kostautuu tietysti seuraavana päivänä, mutta toisinaan luova ihminen on liian innoissaan miettiäkseen seurauksia.)
Olen unikudelmia-näyttelyn ja näyttelykirjojen inspiroimana sekä tehnyt näyttelyyn liittyviä kirjoitusharjoituksia, että kirjannut ylös yöllisiä muistiinpanoja; unia ja ajatuksia.
Viime yönä
näin unta jossa
oli lentäviä purjeveneitä
Katselin niitä keittiön ikkunasta
ja lensin jäälle
jossa rikkinäiset luistimet jalassa
yritin pysähtyä ajoissa
–
Tämä tavaratalo ja minä, me olemme tunteneet kauan.
Ja kun kaikki muut lähtivät, minä jäin, vaikka
tyhjät hallit ovatkin valkoiset, kaikuvat, surulliset.
Tilan keskellä hämärässä kelluu vaaterekki, johon on teipattu lappu:
”Tampere”
Tämä ei ole Tampere.
Päivisin valoa noruu pölyisistä ikkunoista yläkertaan, ja me olemme hiljaa.
Minun silmäni seinissä, ja tämä talo, rappeutumassa, ajan ulkopuolella
–
Lintuja lensi parvekkeelle
jossa oli marmorikaiteet
ja viherseinäiseen huoneeseen
vasten seinän kokoisia ikkunoita
ja niistä sisään
lukemattomia määriä
Kunnes koko kartano
(jonne olin aivan vasta muuttanut, kiitos vain)
oli aivan lintuja täynnä.
–
Olen heräillyt paljon aamuyöstä ja luullut, että herätyskello soi aivan kohta, valmistautunut henkisesti aamuun ja huomannut,
että minulla on vielä neljä tuntia aikaa.
Siina Sipilä
Siina harrastaa sanataidetta Kameleontti-ryhmässä ja on kesätöissä sanataidekoulussa.
