Aurinko on jäänyt pölyverhon taakse, kaupungit ovat romahtanet. Maailma on varjo entisestä, eikä kukaan enää odota tulevaisuudelta mitään. Muutamaa sitkeää rikkaruohoa lukuun ottamatta.

Siiri Enorannan Nokkosvallankumous sijoittuu tulevaisuuteen, ei edes kovin kaukaiseen, sotien ja ympäristökatastrofien runtelemaan maailmaan. Kerronnan keskipiste on alueella, jonne maailmaa hallitsevan monikansallisen yhtiön koura ei aivan yllä, ja jossa vielä pieni, mutta sitkeä kapinallisjoukko Nokkoset suunnittelee vallankumousta. Kirjan kertojia ovat kaksi nuorta poikaa, joista toinen on kapinallisten nuori johtaja Dharan. Toinen on Vayu, joka on koko elämänsä taistellut, ei minkään suuren aatteen, vaan päivittäisen selviytymisen puolesta. Pojat yhdistää kohtaaminen unen kautta kivikansan paratiisimaisessa maailmassa, pakopaikassa, joka on mystisten kivipatsaiden kautta avoin vain harvalle.

Enoranta ei arastele tehdä hahmoistaan epätäydellisiä: kirjan maailmassa jokainen on omalla tavallaan rikki. Parhaiten hahmojen kuvaus toimii päähenkilöiden kohdalla, sillä osa sivuhenkilöistä tahtoo jäädä yhden tai kahden piirteensä varaan. Kirja kuuluukin selvästi sen päähenkilöille. Dharan ja Vayu ovat moniulotteisia hahmoja, jotka tuntevat ja toimivat välillä täysin epärationaalisesti. Eli ihan niin kuin ihmiset. Romanssikaan ei ole tuo vain hyvää; rakkaus voi tuhota siinä missä rakentaakin. Osittain tämän takia lukeminen ei aina ole mukavaa – mutta hyvän kirjan ei ole pakko olla helppo.

Osin kirjan painostava tunnelma syntyy siitä, miten realistiselta sen kuvaama maailmantilanne tuntuu; osissa maapalloa on tälläkin hetkellä hyvin samankaltainen tilanne. Vallankumous ei tapahdu hetkessä, ja kirja pohtii, onko väkivaltainen vallankumous edes oikea mahdollisuus parantaa maailmaa. Toisaalta kirjalla voisi sekä meidän maailmamme että kivikansan maailman historian takia puolustaa näkemystä, että muuta vaihtoehtoa ei juuri ole.

Kirjan unimaailma on epätavallinen siinä, että pelkän pakopaikan sijaan se antaa myös oikean mahdollisuuden parantaa meidänkin maailmaamme. Ympäristö on yleensäkin mielenkiintoinen, ja erityisesti esille nousee Nokkosten kotipaikka: kapinallistukikohtana toimiva Huhtikaunaan huvipuisto peilaa hyvin taistelemaan joutuvia lapsia, ja luo myös kontrastia muuhun ympäristöön. Vaikka maalima onkin hajalla, ei elämä ole pelkkää surkeutta. Tavoitteet luovat valoa tulevaan, ja elämä Nokkosten yhteisössä antaa tilaa myös arkiselle ilolle.

Siina Sipilä

Siina harrastaa sanataidetta Kameleontti-ryhmässä ja on kesätöissä sanataidekoulussa.

Siiri Enorannan Nokkosvallankumous
(WSOY, 2013) on yksi Unikudelmia-näyttelyn kirjoista.

Facebook

Twitter

email