Illassa oli juhlafiilistä, kun kymmenen 7-vuotiasta sanataideseikkailijaa kiipesi Valvesalin yläriviin katsomaan Rasmus A. Sivertsenin elokuvaa Hurja juustokisa. Heti esityksen jälkeen nuorten kriitikkojen ajatus oli kirkas:
– Sen elokuvan opetus oli, että ei ikinä kannata olla liian varma.
– Se yks oli silleen että voitto on muka tärkeintä.
– Mutta ei se oo!

Lapset katsoivat elokuvaa todella tarkasti – tapakulttuuriakaan unohtamatta:
– Se siili oli silleen että se luuli että se ei osais mitään.
– Se oli semmonen ujo ja pelokas tyyppi.
– Sitä siiliähän jännitti niin paljon että se tipahti sinne juuston perään. Mää pidin vahingossa silmiä hetken kiinni ja sitten se siili olikin kadonnut.
– Siinä oli välillä pelottavaa ne musiikit.
– Se yks ukko kiroili.
– Se sanoi sen P-sanan.

Juttelimme kerholaisten kanssa myös elokuvan suosikkihahmoista ja -tapahtumista:

– Siili!
– Ne pikku-ukkelit, jotka tahtoi juustoa.
– Se jättiläinen, se Epätoivo.
– Se tv-juontaja. Oli hauskaa kun se alkoi tanssia polkkaa alasti ja tv-kamera olikin päällä. Niin ja siinä mainoskatkolla sen piti terottaa makkaratikkua mutta se terottikin sitä makkaraa.
– Se mies oli tosi hyvä rakentamaan. Se keksijä.
– Mutta se päänraaputin ei näyttänyt kovin hauskalta.
– Oli hauskaa, kun ne meni sillä ihme lentokoneella.
– Parasta oli se, että ne kilpaili!

Elokuvapohdintamme päätteeksi mietimme, kenelle Hurjaa juustokisaa kannattaisi suositella:
– Kaikille!
– Minulle!
– Minulle!
– Minulle, ja mun omille sukille!

Hurjasta juustokisasta jutteli 7-vuotiaiden sanataidekerho eli Hilma, Juho, Niila, Maisa, Silla, Alisa, Lilja, Senni, Ilan ja Jonna
sekä Anna

HURJA JUUSTOKISA
Norja 2015, 72 min
Suomenkielinen mikrofonitulkkaus, englanninkielinen tekstitys
SALLITTU KAIKENIKÄISILLE

Facebook

Twitter

email