Itseä etsimässä

Alexandra-Therese Keiningin ohjaama Girls lost -elokuva kertoo kolmesta tytöstä, jotka kokevat koulussa ahdistelua ja kiusaamista. Tytöt haluaisivat kostaa kiusaajapojille, mutta se ei ole yksinkertaista. Tytöt löytävät kasvin, joka muuttaa heidät yöllä pojiksi. Näin he pääsevät kokemaan, minkälainen on poikien maailma.

Girls lost perustuu Jessica Schiefauerin Pojat-romaaniin. Luin kirjan ennen elokuvan katsomista. Odotin elokuvalta enemmän, koska kirjassa jotkin asiat jäivät avoimiksi, varsinkin tarinan sanoma jäi auki.  Elokuva täydensi jotkin asiat hyvin, mutta se ei silti ollut täysin kokonainen. Petyin juoneen ja hahmoihin. Henkilöitten motiivit ja ajatukset olivat epäselviä, ja jotkut kirjan tärkeistä hahmoista jäivät elokuvassa ohuiksi sivuhenkilöiksi.

Elokuva ei yrittänyt tarpeeksi tavoittaa nuorten näkökulmaa, vaan teki joistakin hahmoista vaikeasti samaistuttavia. Nuortenelokuvien suuri klisee on se, että nuoret olisivat huumaustilassa olevia apinoita, joilla ei ole mitään rajaa ja jotka hajottavat jokaisen paikan. Minua ärsyttää, että nuoret kuvataan näin monessa elokuvassa.

Girls lost -elokuvan sanoma taitaa olla, että poikana oleminen on yhtä vaikeaa kuin tyttönä. En usko, että elokuvan teema avautuu kaikille, ainakaan niille, jotka eivät ole lukenee myös kirjaa. Minulle jäivät mieleen elokuvan musiikki ja visuaalisuus, jotka olivat onnistuneita. Musiikista tuli mieleen Netfilixin Stranger Things -sarjan musiikki, molemmissa oli 80-luvun ja kauhuelokuvamusiikin elementtejä. Mukana oli paljon indie-vaikutteista musiikkia, mielestäni jopa liikaa, sillä sen vuoksi elokuvaan oli hankala keskittyä. Visuaalisuus, leikkaukset ja kohtaukset oli hienosti ja huolellisesti tehty. Huomasin, että visuaalisuuteen panostettiin enemmän kuin juoneen.

 

Fanni Heikkilä, 16 v.

 

GIRLS LOST
Ruotsi 2015
106 min
suomenkielinen tekstitys
sallittu yli 12-vuotiaille

 

Näytökset:

to 17.11. klo 13 Plaza 1
pe 18.11. klo 18.30 Plaza 4

vilma_logo

 

 

 

 

 

 

 

 

valokeila_logo

Leave a comment