Tunnemyrskyjä
”Hyvää yötä, hyvää yötä, sanoo nainen joka peittelee hänet sänkyyn. Hän antaa diktaattorille pusun. ANNA OLLA! diktaattori ärjyy. Sillä diktaattoreita ei saa pussailla, ei aivan miten sattuu.”
”Lepakkopoika väijyy piiloissa eikä sitä voi nähdä ennen kuin on liian myöhäistä. Se iskee kuin salama ja katoaa takaisin varjojen kätköihin. Se ei tarvitse ruokaa. Se on väsymätön.”
Ulf Starkin ja Linda Bondestamin Diktaattori-kirjan päähenkilö on poika, joka tekee juuri niitä asioita, joita suurin osa pienistä pojista tekee: käy päiväkodissa, syö aamupalaksi puuroa (tai syö jos syö) ja on kavereiden kanssa. Toisinaan kaverien kanssa oleminen on diktaattorille hankalaa, varsinkin jos tykkää eräästä tytöstä, jonka nimi on Sirkka. Maija ja Anssi Hurmeen Lepakkopojassa Ilmari käy hänkin päiväkodissa, mutta se ei aina tunnu kivalta. Iltaisin hän leikkii kotona isän ja pikkusisarusten kanssa, mutta joskus isällä ei ole tarpeeksi aikaa. Silloin astuu esiin hurja Lepakkopoika.
Sekä Diktaattori että Lepakkopoika kertovat lapsen tunteista, niistä ei aina niin toivotuista, lämpimästi ja ymmärtävästi. Välillä tulee sellaisia diktaattorillekin tuttuja tilanteita, joissa jalka ikään kuin itsestään kamppaa kaverin, joka saa kulkea ihanan Sirkan vieressä. Diktaattori ei kamppaa tahallaan, mutta jotenkin kummasti käy niin, että jalka toimii miten toimii. Välillä päiväkoti, jonne aamulla on pakko mennä, tuntuu vankilalta. Silloin ihan kuin vahingossa pienen pojan tilalle astuu Lepakkopoika, joka tekee vain mitä se itse tahtoo. Lepakkopoika ja diktaattori ovat todella inhimillisiä ja tunnistettavia tyyppejä, joihin jokainen voi samastua. Näiden kahden pienen mutta samalla suuren ja tärkeän kirjan parissa aloitimme pari viikkoa sitten varhaiskasvattajien täydennyskoulutuksen Kajaanissa. Päivän teemana oli pohtia sitä, miten sanataiteen ja kirjallisuuden avulla voi edistää tunnetaitoja päiväkodissa.
Tunnetaidot, tunteiden säätely tai tunteiden käsittelytaidot: tunneasioista puhutaan monilla eri termeillä. Yhä useammin varhaiskasvattajien sanataidekoulutuksissa puhutaan juuri tunteista, ja näihin kysymyksiin toivotaan kirjallisuudesta jotain kättä pidempää.
Opetushallitus teetti viime vuonna varhaiskasvatussuunnitelman uudistustyöhön liittyvän verkkokyselyn, johon pyydettiin vastauksia varhaiskasvatuksen ammattilaisten lisäksi myös perheiltä. Myös tässä kyselyssä nousi esiin paljon tunteisiin liittyvää, kuten vuorovaikutustaidot, itsesäätely, tunteiden tunnistaminen, ilmaiseminen ja hallinta sekä empatia. Sanataiteen, kirjallisuuden ja tietysti muidenkin taiteenalojen avulla tunteista on luontevaa puhua myös lasten kanssa sekä kokea erilaisia tunteita ja tilanteita fiktiivisten henkilöiden kanssa.
Kati
