Romaanin tarina runokeinoin: Joko tunnet säeromaanin?
Säeromaanien runot voivat olla hyvinkin pitkiä ja proosamaisia tai muodostua yksittäisistä säkeistä. Säkeet voivat olla loppusoinnullisia tai loppusoinnuttomia, mitallisia tai vapaamittaisia. Runokokoelmasta säeromaanin erottaa selkeimmin se, että runot liittyvät toisiinsa ja kertovat mahdollisesta aukkoisuudestaan huolimatta romaanin tapaan kokonaisen tarinan.
Jonkin verran on ilmeisesti sekaannusta siinä, ovatko säeromaani ja runoromaani sama asia, sillä säeromaani on melko uusi ilmiö kotimaisessa kirjallisuudessa sekä sanana suomen kielessä. Esimerkiksi kirjailija J. S. Meresmaa kannattaa säeromaani-nimityksen tuomista virallisemmaksi, omaksi kategoriakseen erilleen runoromaanista. Runoromaanin voisi nähdä olevan lähempänä keskiaikaista kertovaa runoutta.
Teoksia nuorille aikuisille
Sekä Suomessa että maailmalla säeromaanit ovat usein olleet nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuja. Tunnetuimpiin käännössäeromaaneihin lukeutuvat Sarah Crossanin teokset, kuten 16-vuotiaista siamilaisista kaksosista Gracesta ja Tippistä kertova Yksi (2019, alkuteos One, 2015).
Suomeen säeromaania on ollut tuomassa Kirsti Kuronen Paha puuska -teoksellaan (2015), jota seurasivat Pönttö (2017) ja Merikki (2019). Kurosen säeromaanien nuoret päähenkilöt kohtaavat monenlaisia elämäntilanteita aina ystävyys- ja seurustelusuhteiden haasteista perheenjäsenen itsemurhaan.
Koska säeromaanit ovat perinteistä romaania väljemmin aseteltuja ja usein lyhyempiä, niiden on toivottu rohkaisevan vähemmänkin lukevia nuoria tarttumaan kirjaan. Säeromaanin voi kyllä lukea suhteellisen nopeasti, mutta lisäksi se mahdollistaa runojen tapaan monitulkintaisuuden ja kielen makustelun. Genren edustajista saakin paljon irti hitaasti tai useampaan kertaan lukien. Ilmaisuvoimaiset runot sopivat myös tekstilajina hyvin nuorten elämään liittyvien voimakkaiden tunteiden ja vaikeidenkin asioiden käsittelyyn.
Khimaira: vaiettuja salaisuuksia ja erilaisia suhdemuotoja
Tänä vuonna yksi Lumotut sanat -festivaalin kirjailijavieraista on J. S. Meresmaa, joka on kirjoittanut säeromaanit Dodo (2020)ja Khimaira (2021). Molemmat teokset keskittyvät teini-ikäisten Iinan, Saran ja Tuukan elämään. Kolmikon jäsenistä Iina on Dodon päähenkilö, ja Khimaira kerrotaan Saran näkökulmasta. Teosjoukko täydentyy tulevana kesänä Kerberos -nimisellä kirjalla, jossa Tuukka on päähenkilönä. Meresmaan säeromaanit nostavat käsiteltäväksi esimerkiksi vaikeiden vanhempi-lapsi-suhteiden, puhumatta jätettyjen tapahtumien ja polyamorian kaltaisia teemoja.
Khimaira sai innostuneen vastaanoton sen tänä keväänä lukeneiden Valveen sanataidekoulun Väki-ryhmän harrastajien keskuudessa. Nuoret kertoivat pitävänsä säeromaaneista yleensäkin esimerkiksi niiden nopeatempoisuuden ansiosta. Khimairaa he kehuivat sujuvasti paikasta ja aiheesta toiseen siirtymisestä, runollisempien ja proosallisempien osuuksien vaihtelusta sekä siitä, miten säkeiden ja runojen välillä siirtyminen toi tekstiin rauhallisia taukoja.
Visuaalista leikittelyä
Säeromaani oli minullekin uusi laji, ja ihastuin siihen välittömästi. Säeromaani mahdollistaa runokokoelmien tapaan esimerkiksi leikittelyn tekstin asettelulla sivulle ja taittoratkaisuilla, ja se onkin visuaalisesti todella kiinnostava laji. Sanat voivat muodostaa vaikkapa ratakiskojen kuvan, kuten Kirsti Kurosen Pahassa puuskassa, tai fontti voi vähitellen haalistua näkymättömiin, kuten Meresmaan Khimairassa.
Jos säeromaani ei ole vielä sinulle tuttu laji, kannattaa tarttua vaikkapa Dodoon tai Khimairaan!
Mari Smolander
Kirjoittaja on kirjallisuudenopiskelija, joka työskentelee Lumotut sanat -festivaalin kulttuurityöharjoittelijana keväällä 2022.
