Unohtumattomia kesäseikkailuja – Taikaa ja ystävyyttä lasten- ja nuortenromaaneissa
Uni kutsuna seikkailuun
Unet ovat ihmisille ja tieteelle edelleen hieman mystinen aihe. Niihin on suhtauduttu kautta ihmiselon eri tavoin. Ovatko unet salaperäisiä, tärkeitä viestejä vai kenties aivojen vahingossa luomaa turhanpäiväistä yön täytettä? Suhtautui uniin miten tahansa, niillä on tapana kiehtoa meitä. Mielenkiinto uniin näkyy esimerkiksi siinä, miten suuressa osassa unet ovat kirjallisuudessa.
Ritva Toivolan romaanissa Anni Unennäkijä (2011) Anni-niminen tyttö näkee erikoista unta suuresta aarteesta. Unessa Anni kävelee kotipitäjänsä metsässä yhdessä kievarin rengin kanssa, kun he törmäävät suureen aarteeseen. Anni kertoo unesta Tuomas-rengille, joka tunnistaa tytön kuvaileman maaston. Kievarin Annia ja Tuomasta odottaa unen mukanaan tuoma kutsu: juhannusyönä on lähdettävä etsimään Kurmo-noidan aarretta.
Anni Unennäkijä ei ole näyttelyn kirjoista ainoa, jonka tarve seikkailulle kumpuaa unesta. Tomi Kontion teoksessa Viidakon kutsu (2009) Alma viettää öitään Unienkirjastossa. Tyttö lukee siellä mitä erikoisempia kirjoja. Hieman ennen koulujen loppumista Alma lukee unissaan kirjaa, joka kertoo Kainuun korvessa elävästä alkuperäiskansasta, suovimboista: ”Olen saanut tietoni omasta päästäni. Unistani. Ja ehkä sellaisista kirjoista, joita et tavallisista kirjastoista löydä”. (Kontio: Viidakon kutsu, s.37) Kirjasta selviää, että vimboja uhkaa vaara. Kun kesäloma lopulta alkaa, pakkaa Alma rinkkansa ja lähtee luokkatoverinsa Alpon kanssa Kainuuseen pelastaakseen alkuperäiskansan.
Marja Luukkosen teoksessa Tuulipuun maa (2009) vietetään myös kesälomaa, joskin Tuulipuun kartanossa Kainuun korven sijaan. 13-vuotias Pinni ja hänen äitinsä lähtevät kesänviettoon kartanoon, jossa Pinnille alkaa tapahtua erikoisia asioita. Tyttö uskoo näkevänsä unta Tuulipuun kartanon entisistä asukkaista. Hänelle selviää kuitenkin pian, ettei kyseessä olekaan tavallinen uni, vaan hän kykenee kulkemaan meidän maailmastamme kuolleiden maailmaan.
Luonto taian toteuttajana
Kun unet ovat kutsuneet niin Annin, Tuomaksen, Alman, Alpon kuin Pinninkin seikkailuihin, tarvitaan seikkailuille jokin paikka. Vaikka Anni Unennäkijä, Viidakon kutsu ja Tuulipuun maa eivät sijoitu samaan aikaan tai samaan paikkaan, niitä yhdistää luonnosta löytyvä taika.
Anni Unennäkijässä olennaista on, että seikkailuun lähdetään nimenomaan juhannusyönä. Ihmiset ovat vuosikymmeniä keränneet tyynynsä alle kukkasia juuri juhannuksena ja toivoneet näkevänsä unessa tulevan kumppaninsa. Juhannusyöhön on liitetty niin hyvää kuin pahaakin taikaa, henkiä ja virvatulia. Anni Unennäkijässä Anni ja Tuomas uskovat löytävänsä aarteen juuri juhannusyönä, koska silloin virvatulet osoittavat aarteen paikan. Kirjan maailmalle taikuus on normaalia myös juhannusyön ulkopuolella.
Viidakon kutsussa magiaa on vimbojen keskuudessa yllin kyllin. Luonnon tuoma taikuus on kuitenkin kirjassa osuus, joka mahdollistaa koko erikoisen asetelman: luonto on muodostanut Kainuun korpeen trooppisen taskun. Tropiikissa elävät suovimbat, joiden viidakko on pysynyt salassa tavallisilta eränkävijöiltä. Luonnon järjestelmässä on oikku, joka mahdollistaa erikoisten kasvien kasvun, suojan ja toisaalta myös aluesidonnaiset taudit.
Tuulipuun maassa Pinni ja kartanon omistaja, Seidi-täti, pystyvät liikkumaan maailmojen välillä tuulipuun avulla. Puu on kasvanut maailmojen välisen portin päälle niin, että se saa portista elin- ja taikavoimaa. Pinni ja Seidi-täti voivat liikkua maailmasta toiseen niin itse tuulipuun kuin siitä tehtyjen tavaroidenkin välityksellä: ”Sinähän olet varmaan nähnyt Tuulipuun, sen jättiläispuun navetan takana? Tämä sormus on sen oksasta kaiverrettu. – – Ja samoihin aikoihin, kun olin taas ryhtynyt käyttämään sormusta, huomasin, että pystyn oikeasti käymään toisella puolella – -”. (Luukkonen: Tuulipuun maa, s. 53) Taikavoimaa on tuulipuun lisäksi erilaisissa yrteissä, joita Seidi-täti viljelee. Hänen puutarhastaan löytyy rohtoja, joilla nyrjähtänyt nilkka korjataan yhdessä yössä tai joilla rättiväsynyt piristyy hetkessä. Luonnon taikuus hyödyttää ihmisiä, mutta käytetäänkö luonnon taikaa oikeisiin asioihin? Onko olemassa taikaa, johon ei kannattaisi sotkeentua?
Ei ystävien määrä vaan ystävyyden laatu
Anni Unennäkijässä Tuomasta ja Annia kohtaa suuri haaste: jos he haluavat saada osansa Kurmo-noidan aarteesta, heidän tulee toimittaa juhannusyön taian henkiin herättämälle noidalle ämpärillinen ihmisen tai eläimen verta. Anni ja Tuomas tietävät heti, ettei aarre ole ystävän vahingoittamisen arvoinen. Ei edes vanhan hevosystävän, jonka aika veisi muutenkin pian. Kirja muistuttaa lukijaa siitä, ettei kaikki kiiltävä aina ole kultaa. Joskus suurin aarre, johon elämässä voi törmätä, on todellinen ystävä: ”- – Se tuntuu pelkältä painajaisunelta, ja toivottavasti sinäkin ajattelet samoin. Hyvä kuitenkin, kun tulit mukaani silloin juhannuksena. En olisi yksin selvinnyt sellaisesta seikkailusta”. (Toivola: Anni Unennäkijä, s. 224)
Viidakon kutsussa puolestaan muistutetaan, ettei ystävien määrä ole elämässä avaintekijä. Kirjan päähenkilöillä, Alpolla ja Almalla, ei ole toistensa lisäksi muita ystäviä Kainuun korpeen lähtiessään. Vimbojen keskuudessa eläessään he saavat huomata, että uudet kokemukset voivat sekä koetella että lujittaa ystävyyssuhdetta. Kotiin palatessa vimboista ja tropiikissa olemisesta ei voi kertoa muille, koska kukaan ei uskoisi heidän kokemuksiaan. Heillä on kuitenkin toisensa ja yhdessä koettu erityinen seikkailu. Ihminen ei välttämättä tarvitse suurta ystäväpiiriä, vaan yksikin hyväksyvä ja ymmärtäväinen ystävä riittää.
Tuulipuun maassa Pinni tutustuu Tuulipuun kartanossa ollessaan useisiin ihmisiin sekä meidän maailmassamme että kuolleiden maailmassa. Kuten Anni Unennäkijässä, myös Tuulipuun maassa keskitytään ihmisten välisen ystävyyden lisäksi ihmisen ja eläimen kumppanuuteen. Kulkiessaan Tuulipuun portista, Pinni ystävystyy Baba-koiran kanssa. Baba on Seidi-tädin 30 vuotta aiemmin menehtynyt ajokoira. Kun Pinni joutuu vaikeuksiin ja kiperiin tilanteisiin, Baba seisoo aina tytön vierellä suojellen, vartioiden ja lohtua antaen. Joskus ihmisen ja eläimen välinen ystävyys voi olla yhtä syvää kuin kahden ihmisen välinen, ehkä syvempääkin. Anni Unennäkijä, Viidakon kutsu ja Tuulipuun maa ovat rakastettuja lasten- ja nuorten fantasiaromaaneja.
Unia ja unelmia käsitteleviin kirjoihin liittyviä taideteoksia löytyy Unikudelmia-näyttelystä. Valveen sanataiteesta vastaavat opettajat Anna Anttonen ja Kati Inkala ovat tehneet teoksien pohjalta sanataideharjoitteita. Näiden kesäisten kirjojen lukeminen ja sanataideharjoitteiden tekeminen ovat oivia tapoja viettää koulusta saatua kesälomaa.
Lisää tietokirjoista ja niihin liittyvistä sanataideharjoituksista löydät osoitteesta: https://www.unikudelmia.fi/nayttelykirjallisuus/. Unikudelmia-näyttely kiertää Suomea ja tällä hetkellä se on nähtävillä koti-Oulussa.
Karoliina Kokko
Karoliina opiskelee Oulun yliopistossa kirjallisuutta ja keväällä 2021 hän työskentelee Lumotut sanat -sanataideviikoilla kulttuuriharjoittelijana
