Ajatuksesta kaikkien luettavaksi – Kirjailija Tuutikki Tolosen mietteitä kirjoittamisesta
Tuutikki Tolonen (s. 1975) on pidetty lastenkirjailija ja sanataideopettaja. Kirjailija tunnetaan muun muassa Mörkövahti-trilogiastaan, jonka ensimmäisestä osasta hän on saanut Arvid Lydecken -palkinnon. Hänen teoksiaan on käännetty useille eri kielille.
Oulussa opiskellut kirjailija ja sanataideopettaja
Suomussalmelta lähtöisin olevalle Toloselle Oulu on tuttu kaupunki. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja suomen kieltä Oulun yliopistossa ja ollut mukana Valveen (ent. Nukun) sanataidekoulun perustamisessa. Opinnot eivät kuitenkaan ole hänen ensimmäinen kosketuksensa Oulun kaupunkiin. Entinen oululainen kertoo, että hän vietti lapsena pitkiä aikoja Oulun yliopistollisessa sairaalassa allergiaoireidensa takia. ”Olin hirveän allerginen kerta kaikkiaan kaikelle mahdolliselle”, Tolonen toteaa.
Nykyään Tolonen asuu perheineen Helsingissä. Hän tekee sanataideopettajan töitä Annantalolla yhtenä päivänä viikossa, ja muun ajan hän käyttää kirjailijan työhön. Kirjailijan työ ei ole pelkkää kirjoittamista. Se on myös esimerkiksi koululaisvierailuja ja keskusteluja kustannustoimittajan kanssa.
Töidensä lomassa kirjailija ja sanataideopettaja kertoo harrastavansa kaninkesytystä. Hänen tyttärellään on kaksi kania, joita Tolonen kesyttää makaamalla tyttären huoneen lattialla ja tarjoamalla niille makupaloja. ”Mietin aina lattialla maatessani, että tämä näyttää varmaan todella hullulta ajankäytöltä”, Tolonen naurahtaa. Kanit, joita on hän pitänyt ujoina ja pelokkaina, ovat osoittautuneet myös uteliaiksi, rohkeiksi ja kiehtoviksi olennoiksi.
Kohderyhmänä lapset
Tolosen oma lapsuus on vaikuttanut siihen, että hän on päätynyt kirjoittamaan lastenkirjoja. Kun Tolonen vietti aikaa sairaalassa, hän löysi kirjallisuuden. Sairaalassa oli paljon vapaa-aikaa ja sitä varjostivat koti-ikävä ja yksinäisyys. Kirjoja lukemalla Tolonen pääsi pois sairaalaympäristöstä. Hän kertoo, että kirjoittaessaan lapsille hän ikään kuin kirjoittaa myös pienelle Tuutikille. ”En ole koskaan ajatellut, että haluaisin esimerkiksi valistaa lapsia. Kirjoittamalla lapsille olen yhteydessä siihen lapseen, joka joskus olin”, kirjailija kertoo.
Kohderyhmä vaikuttaa myös näkökulman valintaan. Lastenkirjoille on olennaista, että kirjassa tavoitetaan uskottavasti lapsen näkökulma. Sen tavoittaminen vaatii lasten kanssa toimimista. Tolonen tapaa työnsä puolesta lapsia niin sanataideopetuksen kuin kirjailijavierailujen merkeissä. Kotona hänen elämäänsä kuuluvat niin omat lapset kuin heidän kaverinsakin. Kun hän viettää aikaa lasten kanssa, hän tulee kuulleeksi, mikä heitä juuri nyt kiinnostaa.
Kuunteleminen on tärkeä osa kirjailijan työskentelyä. Hän kertoo saavansa suuren osan teostensa aiheista tosielämästä. ”Olen se, joka salakuuntelee kahvilassa viereisen pöydän keskusteluja”, Tolonen naurahtaa. Kun tosielämän tapahtumia alkaa pyöritellä mielessään, niitä voi venyttää eri suuntiin ja niiden ympärille voi luoda tarinan. Esimerkiksi Mörkö-kirjoissa on paljon todellisen elämän tapahtumia, joita Tolosen mielikuvitus on muovannut. Arkielämän mietteisiin ja tapahtumiin voidaan lisätä ripaus yliluonnollisuutta ja fantasiaa.
Tolonen kokee lapsille kirjoittamisen vapauttavaksi ja iloiseksi touhuksi. Hän on lapsuudessaan pitänyt kirjoista, jotka eivät pelkästään sisällä tavallista arkea ja koulunkäyntiä, vaan niissä on ripaus jotakin maagista. Kohderyhmä luo kuitenkin myös paineita: ”Mietin aina kirjoittaessani, koskettaako aiheeni todella nykylasta. Enhän epähuomiossa tule jonkun muinaisen sukupolven edustajaksi, joka ei enää osaa kirjoittaa lapsille?”, Tolonen sanoo.
Kirja, jota ei pitänyt kirjoittaa
Tuutikki Tolonen on ollut aktiivinen kirjailija jo 2000-luvun puolivälistä. Hän on kirjoittanut paljon teoksia sekä yhdessä Eppu Nuotion kanssa että yksin. Kirjailija ei koe, että mikään hänen teoksistaan olisi hänelle tärkeämpi kuin muut. Teokset heijastelevat aina sitä aikaa, jona ne on kirjoitettu. Ne nostavat esiin kirjoitusajankohtaan liittyviä muistoja.
Tunteikkaimman teoksensa Tolonen nimeää. Hän kertoo, että hänelle erittäin tunteikas teos on Mörkö-sarjan viimeinen osa. Mörköviesti on kirja, jota hänen ei pitänyt koskaan kirjoittaa. Hän ehti ilmoittaa kaikkialle, ettei sarjaan tulisi kahta osaa enempää. Kirjailija oli kuitenkin väärässä.
Kun hän teki vierailuja kouluihin, lapset kertoivat koulu toisensa jälkeen, miksi Mörkö-sarja on keskeneräinen. Tolonen kuunteli lukijoitaan ja päätti kirjoittaa sarjan viimeisen osan. Teos valmistui nopeasti, koska hän tiesi koko ajan, mitä siinä tulisi tapahtumaan. Kirjoittaminen oli kirjailijalle kuin surutyötä. ”Tiesin, etten voisi enää palata niiden hahmojen pariin myöhemmin. Minusta tuntui kuin olisin menettänyt ystäviä”, hän kertoo.
Kirjoitusprosessin lopuksi teksti itsenäistyy
Taiteilijan kirjoitusprosessi ei ole muuttunut paljoakaan vuosien varrella. Tolonen kertoo, että prosessi alkaa yleensä toisten ihmisten kuuntelemisesta ja tarkkailusta. Kun jokin tapahtuma tai jotkin sanat alkavat kehittyä mielessä tarinaksi, hän prosessoi ajatustaan jonkin aikaa.
Kirjoitusvaiheen alkaessa on kirjoitettava tarinan ensimmäinen versio mahdollisimman nopeasti. ”Mielestäni Stephen Kingin kirjoitusneuvo: ”kirjoita niin nopeasti kuin piparkakkupoika juoksee”, on loistava”, Tolonen sanoo. Tarinan ensimmäistä versiota kirjoittaessa tulee kirjoittaa niin nopeasti, ettei ehdi katsoa taakseen ja viilata jokaista pientä yksityiskohtaa. Pysähdykset nostattavat epäilyksen pintaan.
”Siltä osin kirjoitusprosessini on muuttunut, etten ole enää huolissani tarinan ensimmäisen version keskeneräisyydestä”, kirjailija kertoo. Hän kirjoittaa teoksensa tyypillisesti 3–5 kertaa ennen kuin tarina on saanut lopullisen muotonsa. Kirjoituskertojen välissä kustannustoimittajasta on suuri apu, sillä hän antaa prosessiin lukijan näkökulman.
Kun tarina on valmis, teksti lähtee kuvittajalle. Kirjailija kertoo olevansa iloinen, että lastenkirjoissa on nykyään enemmän kuvituksia. Kuvitusten valinnan jälkeen teos painetaan ja alkaa Tolosen mukaan prosessin mielenkiintoisin vaihe. Prosessin päätteeksi teksti lähtee elämään omaa, itsenäistä elämäänsä. ”Yhtäkkiä kuka tahansa voi sanoa teoksesta mitä tahansa”, taiteilija toteaa.
Tolosen teokset todella elävät itsenäistä elämäänsä. Niitä löytyy esimerkiksi kirjastoista ja niitä voi lukea kuka tahansa. Tolosen teos Agnes ja unien avain sekä Tolosen ja Nuotion teos Unienvaihtaja löytyvät tavallisten kirjastojen lisäksi myös Unikudelmia-näyttelyn Unienkirjastosta.
Tuutikki Tolonen on vieraillut Lumotut sanat -festivaalin virtuaaliviikolla. Hänen haastattelunsa voi katsoa ValveLiven Youtube-kanavalta 12.5. kello 17.59 asti.
Karoliina Kokko
Karoliina opiskelee Oulun yliopistossa kirjallisuutta ja keväällä 2021 hän työskentelee Lumotut sanat -sanataideviikoilla kulttuuriharjoittelijana
