”Nyt te olette kyllä oikeassa paikassa. Tämä on aivan ihana, juuri sellainen kuin oikean lastenelokuvan kuuluukin olla.” Näin 10–11-vuotiaiden sanataideryhmän ja koko yleisön toivotti tervetulleeksi leffafestarin operatiivinen johtaja Mika Anttolainen.
 
Oikeassa oli. Anu Aunin ohjaama Pöllömetsän pelastajat on upean monisyinen tarina, jossa piisaa kerroksia jokaiselle: itsenäinen (vai yksinäinen) lapsisankari, liian kiireiset vanhemmat, vuosikymmeniä jatkunut väärinkäsitys ja välirikko, uusia ystäviä ja sukulaisia, huikean kaunis uhanalainen luonto ja eläimet, seikkailua ja jännitystä sekä onnellinen loppu.
 
Sanataideharrastajilta ei jäänyt huomaamatta Pöllömetsän huikea visuaalisuus. Mieleen jäivät erityisesti
– ihana tunnelma ja kauniit eläimet
– luistelukenttä, koska siellä oli niin hienot valot
– lumiset puut
– se pöllö, se oli söpö
– eläimet ja se loppumusa
– hienot piirustukset ja jännitys
– eläimet, linnut ja tarina.
 
 
Elokuvan päätyttyä juttelimme hetken viron kielestä. Hassusti puhe kuulosti välillä melkein suomelta, ja joitain sanoja ymmärsi ilman tekstitystäkin. Elokuvan henkilöhahmoista ylivoimaisesti eniten meitä puhutti tarinan pahis, mies nimeltä Raivo:
– Se nimi, Raivo.
– Raivo kun se oli niin hirvee.
– Raivon parta.
– Raivon maha.
– Raivo.
Jäimme miettimään, mitä Raivo mahdollisesti tarkoittaa viroksi. Kovasti osuvalta pahiksen nimeltä se meistä suomenpuhujista tuntui.
 
Monisyisen tarinan loppumetreille riitti monia tärkeitä käänteitä. Ääneenkin naurettiin (ja vähän ehkä itkettiinkin):
– Kun poliisi juoksi paikalle.
– Kun poliisit tuli paikalle ja esti hakkuut.
– Se kun Eian isä sopi oman isänsä kanssa.
– Se oli kyllä ihanaa kun se isä sopi ja että metsä pelastui.
– He pelastivat koko metsän.
 
 
10–11-vuotiaiden sanataideryhmä eli Silla, Lilja, Maisa, Friida, Katri, Alisa, Onni, Senni, Jooa, Runo, Uuti, Hilma ja Kerttu sekä Anna ja Kati
 
 
PÖLLÖMETSÄN PELASTAJAT
Viro 2019 90 min

Facebook

Twitter

email