Äidin ja pojan ongelmavyyhti
Raimonds on 12-vuotias poika, joka elää yksinhuoltajaäitinsä kanssa varsin ailahtelevaa arkea. Raimondsin tekemiset vapaa-ajalla kun eivät aina ole niin viattomia; kun samanikäisen kaverin äidin siivoamassa asunnossa ei näy juuri koskaan asukkaita, pojat useammin kuin kerran livahtavat tähän jännittävään paikkaan hengailemaan ja ”pärryyttelemään” yhteen asunnon huoneista jätetyllä mopolla. Pikkuhiljaa alkaa asunnosta myös kadota rahaa, joiden omistajan suhteen pojat ovat vuorenvarmoja, ettei tällä ole aikaa huomata mitään – vai onko?
Koulunkäynti musiikkipainotteisella luokalla ei Raimondsilla suju kovin ruusuisesti, koulukuraattorilta satelee muistutuksia joita ei tietenkään viitsitä kotona näyttää työhuolista stressaantuneelle äidille. Kerta toisensa jälkeen poika turvautuu valkoisiin valheisiin lutviakseen itsensä pois kiperistä tilanteista, mutta ennen pitkää Raimonds huomaa kompastelevansa yhä suuremmiksi kasvaneisiin ongelmiinsa.
Esimurkkuikäisen pojan ongelmiin oli tosi helppo samaistua, vaikkeivät ne katsojilla toivottavasti yhtä suuria olisikaan, ja moni lapsi tai nuori löytää varmasti tarttumapintaa juuri tuosta valkoisten valheiden laskettelusta vanhemmille, jotta pääsisi selville vesille enemmän tai vähemmän kiperistä tilanteista. Useissa dramaattisemmissa ja vähän surullisissakin kohdissa soinut viulumusiikki toimi tosi hyvin, se toi elokuvaan ajoittain tosi koskettavan tunnelman.
Todennäköisesti varsin realistisesta yksinhuoltajaperheen kuvauksesta huolimatta tuntui, että elokuva veivasi koko ajan samaa kaavaa äidin ja pojan aaltoilevasta suhteesta; välillä menee hyvin, sitten kohta taas huonommin. Loppukin tuli sitten jotenkin töksähtäen, ja joitain kysymyksiä auki jättäen. Mikä ei tietenkään välttämättä ole huono asia.
Silmiinpistävää vain oli se, että Latviassa vain vuosi sitten valmistetussa elokuvassa pojat juttelivat keskenään siitä, miten montaa paitaa kannattaa pitää päällekkäin jos äiti jostain kolttosesta päättää antaa selkään. Niin Raimondskin saa kerran ympäri korvia oikein kunnolla – en toki rupea väittämään, etteikö tämä elokuva ehkä sijoittuisi muutamaa vuosikymmentä taaksepäin – mutta joka tapauksessa sitä alkaa elokuvaa katsoessa olla ihan kiitollinen suomalaiselle lastenkasvatukselle.
Katri Heikkinen
Kameleontti, Valveen sanataidekoulu
ANNATKO ANTEEKSI, ÄITI?
Latvia 2013
83 min. Suositus yli 10-vuotiaille.
Suomen- & englanninkielinen tekstitys.
Esitykset:
Ke 17.00 Plaza 5
Su 14.00 Plaza 4
