Seikkailu siivillä
Kerholaisten mukaan tunnelma Riku haikara -elokuvan jälkeen on hassu ja jännittävä, olo hauska ja puhelias. Vähän ehkä väsyttää. Ehkä väsymys johtuu tiistai-illasta, ehkä naurusta ja säikähdyksistä tai sitten lähes puolentoista tunnin riemukkaasta seikkailusta, johon Riku Haikara ystävineen meidät johdatti Valvesalissa.
Vanhempansa juuri ennen kuoriutumistaan menettänyt Riku on varpunen, joka elää haikarana haikaraperheessä. Rakastava haikara-äiti ja isoveli Max huolehtivat Rikusta, mutta kylmä ja epäileväinen isä-haikara on sanonut, ettei Riku voi olla osa perhettä enää syksyllä.
Niinpä Riku kohtaa suurimman koitoksensa syksyllä, kun adoptioperheen haikarat lähtevät muiden muuttolintujen tapaan eräänä aamuna aikaisin kohti Afrikkaa ja jättävät Rikun yksin pesään nukkumaan. Rikuun kiintyneille haikaroille ratkaisu on rankka, mutta varpunen ei jaksaisi lentää ja haikara ei pärjäisi talvea pohjoisessa.
Riku, päättäväinen varpunen, joka pitää itseään haikarana, ei anna periksi ja lähtee perheensä perässä etelään. Hyvävaistoiset haikarat, pitkänmatkan lentäjät matkustavat suorinta reittiä Afrikkaan, kun taas Rikun matkaan tulee monenlaisia mutkia. Lentäminen ei aina suju ja toisaalta juna ei joka kerta vie aivan sinne, minne kuvittelisi.
Matkaa mutkistavat ja värittävät myös Rikun kohtaamat kaverit diskokaija Kiki sekä varpuspöllö Olga ja hänen mielikuvitusystävänsä Oleg. Eri puolilla maailmaa Rikua ja hänen ystäviään auttavat pulut, jotka ovat löytäneet yhteyden puhelinlangoilta ja laajakaistoilta, hoitavat virtuaalifarmia, twiittaavat, tykkäävät ja lähettävät kaveripyyntöjä. Puhelinlankojen pulut puhututtivat, naurattivat ja saivat suurta suosiota kerholaisten keskuudessa, mutta taisivat ne hihityttää aivan koko yleisöä.
Kokonaisuudessaan Riku Haikara on tyypillinen seikkailuelokuva ja kasvutarina, jossa tärkeille ja tutuille teemoille on varattu ykkösluokan paikat. Erilaisuuden hyväksyminen, ystävyys ja perheen merkitys ovat elokuvan oppi, jota ei kai koskaan voi korostaa liikaa.
Elokuvasta kertoivat 9–10-vuotiaat sanataidekoululaiset eli Linnea, Toivo, Aada, Maija A., Maija H., Eppu, Asmo, Aino, ja Hilla K. sekä ohjaaja Ainokaisa
RIKU HAIKARA
Saksa – Belgia – Luxemburg – Norja 2016 84 min
Suomenkielinen versio, ruotsinkielinen tekstitys
SALLITTU YLI 7-VUOTIAILLE
Esitysajat:
to 16.11. klo 9.00 Tietomaa