Saavumme näyttelytilaan, ja tunnelma on odotusta täynnä. Kun lapset istuvat mukavasti, tarina voi alkaa. Esityksessä rannalta löytyy perin erikoinen muna. Siitä kuoriutuu eriskummallinen perheenjäsen, joka saa nimekseen Koi-Koi. Mikä tämä olio lopulta on, jää arvoitukseksi. Lasten veikkaukset ovat kekseliäitä: Koi-Koi voisi olla vaikkapa peikko, hylje tai koira. Osalle pienistä katsojista esityksestä löytyy jännityselementtejä, jotka vähän pelottavatkin. On esitys hauskakin, varsinkin erilaiset ääniefektit ja hullunkurinen professori naurattavat lapsia. 

Eläimellisiä metsiä ja kaupunkeja

Esityksen jälkeen kierros alkaa Anna Härmälän koirametsästä. Jännitys tiivistyy portailla istuessamme – minne me olemme oikein tulleet ja millaisia ääniä kuulemme? Seuraavaksi huomio kiinnittyy kylpyammeeseen, joka on talon keskiössä. Jorin kylpymönjä ihastuttaa ja huvittaa kaikenikäisiä. Lasten mielestä kylpyliejuun voisi lisätä ainakin limaa, banaaninkuoria, kokonaisen roskapöntön sekä etanoita. Uskaltaisikohan Jori silloin enää kylpeä liejussa? Lehden alta voi kurkata miltä ihka oikeat Jori ja Beiron näyttävät – Härmälällä on nimittäin itsellään samannimiset koirat. Ne ei näytä yhtään samalta.

Konttaamalla pääsemme koirametsästä suurimman kaupungin korkeimman talon juurelle. Talo on Linda Bondestamin, ja siellä asuu paljon erilaisia olioita ja hahmoja, jotka kiehtovat katsojia. Erityisesti lapsia kiinnostavat ötökät Drosofilosofilippa ja Tupajäärä. Jokaisen kotoa tuntuu löytyvän myös oma tupajäärä, oli se sitten äiti, isä, kissa, isosisko tai minä itse. Onneksi kodin tupajäärä ei kuitenkaan näytä ihan samalta kuin katossa kiikkuva valtava ötökkä.

Christel Rönns esittelee talossaan jo esityksessä tutuksi tullutta Perin erikoinen muna -kirjaa. Talossa lasten huomio kiinnittyy leluihin, synkkään ullakkoon ja kauniiseen lamppuun. Talosta löytyy pienoiskokoinen Koi-Koi sekä melkein kolme huonetta valtaava jättiläismöhkäle.

Rönnsin rantatunnelmista sukellamme veden alle Elsan matkassa. Maija Hurmeen talon seesteinen tunnelma kiehtoo lapsia. Lumpeenlehdet pään päällä, kaunis valaistus ja valtava akvarellimaalaus luovat sadunomaisen tunnelman. Lapset pääsevät vedenalaiseen maailmaan kurkistamalla Adalmiinan helmen lävitse. Saanko minäkin katsoa uudestaan? Kun Elsa palaa satumaailman seikkailuista, odottaa veli Ilmari häntä sängyn vierellä. Ilmari seikkailee myös kirjassa Lepakkopoika, jossa hän on todellinen supersankari – väsymätön ja peloton.

Häkellyttäviä maailmoja ja hämmentäviä hahmoja

Pelottomina hiivimme hämärälinnaan, jonka salaperäinen ilmapiiri saa lapset kuiskaamaan. Onko tuo takka oikea? Takkatulen ääressä ihmettelemme yhdessä Lena Frölander-Ulfin tummanpuhuvaa kuvitusta, jossa kuvat on raaputettu esiin mustasta raapekartongista. Prinsessa Pienen tarina saa lapset kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Mitä sinä tekisit, jos sinua alkaisi pelottaa? Kierroksilla ratkaisuiksi keksittiin muun muassa peiton alle piiloutuminen, äidin syli ja karkuun juokseminen. Prinsessa Pieni kohtasi pelkonsa juoksemalla suoraan pimeään metsään. Lasten mielestä linnan ikkunasta synkässä metsässä näkyy ainakin hirviön käsiä ja päättömiä ihmisiä. Lapset myös löytävät aina ikkunasta musisoivan suden.

Eläinhahmoja löytyy myös Kasper Strömmanin teoksista. Kun lapset kääntävät katseensa, he näkevät tiikerikonttorin, jossa aikuisten maailmaa kuvataan toimistossa työskentelevien tiikereiden avulla. Ihmetystä aiheuttavat tiikereiden vaatteet ja kielet. Ne näyttää kieltä! Onkohan tiikereillä toimistotyössä kieli poskella? Strömmanin kuvaus aikuisten maailmasta, jossa riidat sovitaan ja kaikki lopulta järjestyy, osuu hyvin lapsiyleisöön.

Kun varsinainen kierros on ohi, kiinnittyy huomio katossa lentävään jättiläisötökkään. Se on Eppu Nuotion ja Linda Bondestamin luoma Saksanturilainen, joka syö purilaista ja elämöi vimmatusti. Åsa Lucanderin löytötavaratoimistossa löytyy paljon kiinnostavia yksityiskohtia, joita saa tukia varoen. Ovisilmästä on jännittävää kurkistaa huonetta, joka on täynnä sateenvarjoja.

Näyttelykierros on lapsille selvästi elämyksellinen ja kiehtova, he haluaisivat jäädä vielä tutkimaan omatoimisesti näyttelyn tarinoita tarkemmin. Ja onneksi usein sille onkin aikaa. Lähtiessä kirjoitetaan omat nimet vielä vieraskirjaan ja poistutaan näyttelystä mieli pursuten uusia ideoita ja kokemuksia.

Maksuttomia koko perheen näyttelykierroksia tarjolla vielä sanataidesunnuntaisin 22.5 ja 29.5 klo 15. Nähdään siellä!
Keväisin terveisin harjoittelijat Liisa Ryhänen ja Noora Välikoski

Facebook

Twitter

email