Vauhdikas seikkailu Kreikan rannoilla

Fanni ja Oona sanataideryhmä Siivekkäistä kävivät katsomassa Lomasankarit-elokuvan – SANOJAkin sai kaksi näkemystä samasta leffasta.

 

Fanni:

 

Lomasankarit on elokuva, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Taavi Vartian taitavasti ohjaamassa elokuvassa Toni lähtee Kreikkaan lomalle isänsä, kahden velipuolensa ja äitipuolensa kanssa. Toni ei ole kovin innostunut perheajatuksesta kahden ääliön ja yhden äitiä leikkivän naisen kanssa. Niin sanottu velikolmikko joutuu kuitenkin tekemään yhteistyötä pelastaakseen Tonin ihastuksen Adrianan ahneiden konnien kynsistä.

Elokuva oli alusta vähän sekava, mutta juoneen pääsi nopeasti sisälle.

Elokuvassa Toni ja hänen veljensä joutuivat mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Piti pysyä piilossa poliiseilta ja pahiksilta. Toni jopa kohtasi pahimman pelkonsa sukeltamisen. Minua jäi vain mietityttämään, että ketkä niitä pahiksia oikeastaan olivat? Myös muutaman muunkin hahmon rooli jäi minulle vähän epäselväksi.

Alun sekavuuden jälkeen elokuva muuttui nopeasti vauhdikkaaksi ja ehkä hieman liian meluisaksi. Olin kuullut monen puhuvan elokuvasta, mutta se yllätti odotukseni ihan täysin. Välillä, kun juoni ja kohtaukset etenivät tosi nopeasti, olisin itsekin halunnut hyppiä ja pomppia penkissäni, mutta hillitsin itseni.

Minusta elokuva oli hyvä ja oikein mukaansatempaava. En muista ennen nähneeni samantyylistä elokuvaa. Elokuvalle antaisin neljä tähteä viidestä, koska välillä juoni kulki niin nopeasti, että en melkein pysynyt perässä. Elokuva oli kuitenkin tosi hyvä, siinä oli tarpeeksi jännitystä, draamaa ja rakkautta!

Suosittelen elokuvaa varsinkin ekstriimin ystäville, ja vaikka ei niin seikkailuelokuvien fani olisikaan, niin kannattaa elokuva katsoa.

 

Oona:

 

Lomasankarit kertoo ihan tavallisesta pojasta, jonka äiti on kuollut. Poika asuu isänsä, tämän uuden vaimon ja vaimon kahden pojan kanssa. Perhe lähtee lomalle Kreikkaan. Kreikassa elokuvan päähenkilö Toni (Nuutti Konttinen) ihastuu Adrianaan (Ifigeneia Tzola), joka kidnapataan.

Juonen äkilliset käänteet eivät haitanneet minua ollenkaan. Elokuvassa puhuttiin välillä englantia. Aluksi ei aina hoksannut lukea suomenkielistä tekstitystä.

Elokuvan jälkeen minua jäi mietityttämään, miten Adrianan ja Tonin käy. Toisaalta on mukavaa, kun kaikkea ei kerrota suoraan. Onneksi elokuvan loppu oli kuitenkin seikkailuista huolimatta onnellinen.

Ennen elokuvan alkua päähenkilöä esittänyt Nuutti kävi salissa. Elokuvan aikana mietin, mitä voisin kysyä häneltä. Lopuksi unohdin kuitenkin kaikki kysymykseni. Muilla elokuvan katsojilla riitti kuitenkin kysymyksiä, esimerkiksi: Oletko tavannut Adrianaa elokuvan tekemisen jälkeen? Siihen Nuutti vastasi, että kerran.

Elokuvan sanoma on mielestäni: Perhe on tärkeä. Aluksi Toni oli hieman syrjäytynyt, mutta lopulta hänkin halusi olla osa perhettä. Niinpä perheen nuorimmaisen Veetin (Emil Auno) toive toteutui.

Hauskaa elokuvassa oli aina samalta henkilöltä varastaminen. Se jäi erityisesti mieleeni. Yhdessä vaiheessa säikähdin hieman, mutta monessa kohdassa minua myös nauratti. Suosittelen tämän elokuvan katsomista!

 

 

VALOKEILA_LOGO_PIENI

 

Festarilogo

Leave a comment