Hämärähommia
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeisiin hämärähommiin – kirjaimellisesti. Valveen sanataidekoulun 9-12-vuotiaiden kesäkurssi starttasi pimeissä merkeissä, kun hiippailimme Sanataidevinttiin ja perustimme yhdessä Agenttitoimisto Hämärähommaisen Taskulampun. Kymmenestä reippaasta pikkuagentista ja neljästä ohjaajasta muodostui nopeasti tiivis ryhmä, sillä jo ensimmäisenä päivänä toimistoomme saapui avunpyyntökirje hädässä olevalta agentilta. Apua kaivattiin kiireellisesti, ja Agenttitoimisto Hämärähommainen Taskulamppu oli valmis tarttumaan toimeen.
Neljän toiminnantäyteisen päivän aikana ehdimme jos jonkinmoista: seurasimme unissakävelijä Rauno Syväunta läpi kesänleppeän Hollihaan ja pohdimme, mikä valvottaa ennen niin sikeästi nukkunutta Untamo Unista. Lopulta – Valveen ullakot, kellarit ja käytävät koluttuamme – saimme kiinni itse pääpahiksen: Nukkumattien suvun salaperäisen mustan lampaan, Nukku-Masan.
Ei kurssimme kuitenkaan silkkaa agenttityötä ollut – jokapäiväisen tehtävämme ratkaistuamme suljimme toimiston ja otimme aikaa askartelu-, leikki- ja höpöttelyhetkille. Välillä vetäydyimme uttilaisen uniteltan hämärään pölöttämään höpsöjä tarinoita, välillä taas supattelimme salaviestejä pitkin rikkinäistä puhelinlankaa. Vettä kengässä taisi korjata agenttien suosikkileikin potin – ainakin hyppelystä kipeytyneiden pohjelihasten perusteella.
Kaiken tohinan ohessa syntyi liuta toinen toistaan upeampia öisiä tekstejä. Kesäkurssin tekstiantologiaa kootessamme yllätyimme yhä uudestaan siitä, kuinka omaperäisiä tuotoksia agenttitoimistomme jäseniltä syntyikään. Osa teksteistä oli räväköitä ja villejä, suorastaan absurdeja sanallisia vyörytyksiä – osa taas herkkiä ja unelmoivia, pehmoisia ja kepeänkauniita.
Tekstit liikkuivat yön, unien ja varjojen maailmassa: makustelimme unireseptejä, maalasimme maisemaa ja arvuuttelimme agenttinimiä. Kesäkurssimme osanottajat eivät siis osoittautuneet pelkästään oivallisiksi mysteerienratkojiksi, vaan myös taitaviksi kirjoittajanaluiksi.
Kesäkuun pimeistä puuhista jäivät kuitenkin ennen kaikkea mieleen kurssin tehneet ihmiset: ihailtavan topakat agenttitytöt sekä kaikki hieman vanhemmat salapoliisit, jotka omalla panoksellaan tekivät kurssistamme ikimuistoisen. Samoin kuin Agenttitoimisto Hämärähommainen Taskulamppu kiittää ja kuittaa tältä kesältä, tahdon minäkin osaltani kiittää Valveen Sanataidekoulua, sen henkilökuntaa ja huippuhauskoja työtovereitani tämän kevään ja kesän sanataideseikkailuista. Toivottavasti tavataan taas!
Sanataiteellisen salaisin agenttiterveisin,
Jenni Lindvall
Jenni opiskelee kirjallisuutta Oulun yliopistossa ja on suorittanut tänä keväänä opintoihinsa kuuluvan harjoittelun Lumotut sanat -sanataideviikoilla
