Kaksi mannerta, kaupunkia, kansaa ja apinaa, jotka yrittivät YMMÄRTÄÄ!
Prinssin löytöretki -elokuvassa joka hetki on läsnä jatkuva kerrostumisen ja laskostumisen tuntu. Vanhat kaupungit, kansat ja unelmat hautautuvat ja katoavat. Metsä nielee kaiken ajallaan ja tuhoaa sivilisaation, joka ei kykene solmimaan liittoa luonnon kanssa. Kupolikatot pirstoutuvat ja raportit kätketään salaisin menoin sinne, mistä apinan mieli ei niitä tohdi etsiä samalla kun aika kulkee vääjäämätöntä rataansa.
muutu tai katoa.
katoa tai muutu.
Kunnes eräänä päivänä menneisyydestä saapuu lähettiläs, toisen apinasuvun edustaja. Hän on meren takaisen toisen apinalajin valtakunnan vanha prinssi, valtakunnan, joka on kuin suoraan Nioukosin menneisyydestä. Sen kansa on myös kehittänyt tiedettä ja filosofiaa, ja on kuin Nioukusin sisar erottavan ulapan tuolla puolen. Näin kahden kulttuurin kohdatessa sekä katsoja, että Nioukosin kansalaiset joutuvat pohtimaan, mikä on ihmisen ja eläimen ero, mistä heidän kansansa ja kaupunkinsa on alun perin kotoisin ja mitä hyötyä ylipäätään on heidän olemassaolostaan.
Pieni tieteellisempi analysointi voisi olla paikallaan (Elokuva tosin suhtautuu humoristisesti filosofeihin, jotka ajattelevat, mutteivat tee mitään). Prinssin löytöretki -elokuva on puhtaasti fantasiaa, mutta siinä on otettu mallia ihmiskunnan historiasta. Apinoiden suku taas peilaa ihmiskunnan alkuhämärää, ja sitä, mikä tekee meistä erityisiä suhteessa muihin eläimiin. Kertomuksessa painottuvat apinuuden ja eläimyyden synkät ja valoisat puolet. Tom toteaakin loppupuolella prinssille: ”Katso tuota eläintä tuossa. Sekin tuntee iloa ja surua, sekin tietää, että voi kuolla huomenna. Eläin tai Apina, mitä eroa sillä loppuen lopuksi on.”
Vielä voidaan pohtia näitä kahta mannerta ja kahta kansaa suhteessa maapalloon. Täälläkin oli prekambrin lopulta kivihiilikaudelle kaksi mannerta, Gondwana ja Pangea. Noihin aikoihin elämä levisi maalle, etupäässä mahtavina metsinä ja lähes metrin mittaisina toukkina. Myös Nioukosia ympäröivät valtavat metsät, vaikka elämä onkin kehittyneempää kuin tuolloin. Ajasta ei tiedetä paljoa, joten miksei tuolloin olisi voinut olla kahden apinasuvun kukoistus.
Vielä on todettava, että maisemat ovat uskomattomat, ei niistä sen enempää.
Kertomuksessa on koskettavasti kuvattu erilaisuutta, vihaa ja ystävyyttä. Tieteilijäpariskunta joutuu piilottamaan prinssin kansaltaan, joka ei siedä erilaisuutta. Kaikki uusi on vaaraksi. Salaisuuksia ja vaiettuja kertomuksia huokuvan Nioukosin laitamilla nuori prinssi ystävystyy perheen ja erityisesti sen pojan, Tomin kanssa. Vanhuksen ja pojan ainutlaatuinen ystävyys ja surumielinen yhteisymmärrys ovat kaiken keskiössä. Kaksi yllättävän samankaltaista maailmaa kohtaavat prinssin ansiosta. Ovatko erottavan meren laidoilla olevat kaksi mannerta;
kaksi kansaa ja kaupunkia, Nioukos ja prinssin kansa saman inhimillisen ajattelun huikeita teitä.
Elokuva on mielestäni liitettävissä siihen ajasta ja sen vaikutuksista inhimillisiin teoin kertovan taiteen luokkaan. Olen hamstrannut niitä kertomuksia iät ja ajat ja mielestäni Prinssin löytöretkissä on samaa henkeä kuin Michael Enden Momossa taikka William Nicholsonin Tuulen laulu -trilogiassa.
”Tämä kaiken hävittää,
ei eläintä, puuta, kukkaa eloon jää,
se raudan, teräksen tuhoaa
kivipaadetkin soraksi hajottaa,
se murskaa kaupungit kuninkaineen
ja sortaa vuoret kuin tuuli laineen.”
Hyvä kysymys on, mikä Nioukosin kohtaloksi lopulta jää. Sitä ei elokuva kerro.
Nietos Harju
Väki – Sanataideryhmä 12 – 16-vuotiaille
PRINSSIN LÖYTÖRETKI
Ranska – Luxemburg 2019
Kesto: 77 min
Ohjaus: Jean-François Laguionie, Xavier Picard
Näytös:
Lauantaina 20.11. klo 17.00, Valvesali
