Tässä hetkessä

Vuosi on tullut taas pykälään, jossa käsillä ja sylissä on sanataidekoululaisten yhteistekstikokoelman toimittaminen. Puuha kuuluu työnkuvani kiistattomiin herkkupuoliin, sillä pienten ja hiukan isompienkin lasten tekstien lukeminen avaa ikkunan aina uusiin mielenpolkuihin ja tekee yleensä ottaen selittämättömän hyväntuuliseksi. Runoissa ja tarinoissa näkyy keksimisen ja kirjoittamisen ilo, mielikuvituksen leimuavat värit ja vapaasti tanssahteleva huumori. Tällaisena on sanataide parhaimmillaan: kesyttömänä ja leikkisänä, aitona ja tuntuvana.
 
Kuten joka vuosi, myös tällä kertaa antologia on aina omanlaisensa persoona. Tämänvuotinen kokonaisuus näyttäytyy minulle kujeilevana ja arvoituksellisena olentona, joka piileskelee pysyviä teemaluokituksia. Se on kuin väriä jatkuvasti vaihtava teleporttaileva kevätmenninkäinen tai sukkelanliukas aaveankerias, jota on turha kuvitellakaan saavansa kiinni tarkempaa määrittelyä varten.
 
Tekstikokoelman esipuheessa Lumottujen sanojen tämänvuotiset kummikirjailijat ja Revi se -runokirjan kirjoittajat Kaisa Happonen ja Karri Paleface Miettinen kannustavat metsästämään sanoja, järjestämään ne uudestaan, löytämään niitä odottamattomista paikoista ja innostumaan niiden voimasta. Näin muutetaan maailmaa, ja luodaan uusia.
 
Ja niin opin jälleen uutta: miten tehdään huonekasvi, millainen on maailma viideltä aamuyöllä, missä vihainen kopiokone mahtaakaan lillua. Saan tietää uusista sienilajeista (oletko koskaan kuullut Pakkastatista tai Myrskymörskystä?), pääsen hetkiin, jolloin meri tuudittaa uneen, jänikset puhuvat ja karhut itkevät. Karaten keksijä jää kuitenkin arvoitukseksi.
 
Monivivahteisuus ja yllätyksellisyys saa minut päättämättömäksi kokoelman nimen kanssa. Liikaa vaihtoehtoja! Nappaisinko sen ajan kulumisesta, unimaailmoista, kummallisista sattumuksista, tunteiden aallokoista vai sanataiteesta itsestään? Lopulta mieleni istahtaa sanaparin päälle, joka sulkee sisäänsä kaiken olennaisen.
 
Tässä hetkessä.
 
Siihen mahtuu kaikki. Sinä, minä, sanat, maailma. Elämän lukemattomat sivut.
 
 
Riika

Leave a comment