Harjoittelussa taidekasvattajana
Olen lapsesta saakka pitänyt monista taiteen osa-alueista. Taiteen harrastamiseni tapahtui pitkälti kotona, sillä pienen paikkakunnan harrastusmahdollisuudet olivat hyvin rajalliset. Tanssin olohuoneessamme, kirjoitin runoja syvimmistä tunnoistani, luin kirjoja, piirsin ja maalasin. Harrastin myös musiikkia soittaen kitaraa ja pianoa sekä laulaen ja tehden ajoittain omia kappaleita. Aikuisena hurahdin katutanssiin ja jatkoin erityisesti riimien, runojen ja laulujen kirjoittamista.
Tällä hetkellä opiskelen taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa. Yhtenä opintojeni painopisteistä on taidekasvatuksen ja taidekasvattajana toimimisen näkökulma, jota lähestytään erityisesti koulutusohjelman painotettujen kurssien sisältöjen kautta. Vaikka tutkinto antaa saman pätevyyden kuin laaja-alainen luokanopettajan tutkinto, koulutusohjelma tarjoaa mahdollisuuden ja kannustaa kehittämään omaa taidekasvattajan identiteettiä taiteen tietoteorioiden ja luovan luokkailmapiirin tukemana. Harkitessani opintoihini kuuluvaa teemaharjoittelupaikkaa koin tärkeäksi päästä kokeilemaan taidekasvatuksen keinoja käytännössä saaden mahdollisuuksia oppia uutta. Valitessani harjoittelupaikakseni Oulun Sanataidekoulun, toivoin pääseväni perehtymään paremmin sanataiteen opettamisen maailmaan.
Harjoittelu painottui pitkälti koululais- ja päiväkotiryhmille pidettäviin Molli-tarinankerrontaesityksiin ja näyttelyopastuksiin. Tuokiot poikkesivat perinteisestä opettajan työstä erityisesti sisällöltään ja avasivat lastenkirjallisuuden kuvituksen maailmoja niihin liittyvien tarinoiden kautta. Tarinankerrontaesityksissä näytteleminen vahvisti heittäytymiskykyäni ja toi uusia ulottuvuuksia ajattelumalleihini taidekasvatuksesta. Lisäksi toimimme apuna erinäisten festivaaliin liittyvien tapahtumien järjestämisessä keskittyen erilaisten työpajojen pitämiseen.
Parasta antia harjoittelun aikana oli kesäleirin suunnitteleminen ja pitäminen. Pyrimme parhaamme mukaan hyödyntämään kunkin ohjaajan vahvuuksia kurssin sisällöissä. Esimerkiksi itse pidin muun muassa kehollista ilmaisua, joka taipui oppilaiden suussa pian tanssitunniksi. Sanataiteen moniulotteisuuden nimissä leiri sisälsi sekä lukemista, kuuntelua, ilmaisua, kirjoittamista että käsillä tekemistä. Sisältöjen vaihtelevuus tuntui mielekkäältä myös osallistujille, jotka kehuivat kurssilla olemisen olevan kivaa tai jopa erittäin kivaa.
Ennen harjoittelua en tarkalleen osannut määritellä, mitä kaikkea sanataide voi pitää sisällään. Lopulta tulin siihen tulokseen, että juuri tämä kyseinen taiteen kenttä on se jonka kanssa olen ollut eniten tekemisissä koko ikäni. Sanataiteen opetus antaa uusia näkökulmia ja sisältöjä perinteiseen äidinkielen opettamiseen mutta avaa myös yhteyksiä toisiin oppiaineisiin ja aihepiireihin. Tarinoista ja saduista voi ammentaa inspiraatiota mitä moninaisemmin tavoin ja vain oma mielikuvitus tuntuu olevan rajana. Perusteellisempi sanataiteeseen perehtyminen on antanut itselleni uusia virikkeitä toimia sekä taidekasvattajana että luokanopettajana ja lisännyt haluani perehtyä alaan syvällisemmin ja monipuolisemmin. Monipuolinen taiteellinen taustani tuntuu olevan hyödyksi tällä polulla ja haluni hyödyntää kaikkia taidekasvatuksen osa-alueita opetuksessani on voimistunut entisestään. Koen harjoittelun jälkeen olevani jälleen askeleen edempänä taidekasvattajana kasvamisen polulla.
Vappu Väisänen
Vappu opiskelee Oulun yliopistossa luokanopettajaksi. Hän teki opintoihinsa kuuluvan teemaharjoittelunsa sanataidekoulussa keväällä 2018
