Pojan nimi on vaikea ja pitkä, siinä on yksi tai kaksi kaksoisveetä.
Vaikeannimisen pojan selässä on hauskannäköinen luomi.
Auringonnousu pellolla valvotun yön jälkeen.
Saatoin melkein haistaa kesän, pölyn ja pellot ja tuulen
ja kosteuden talojen rakenteissa.
Maistat mansikat
valitat hinnasta
ja joku on tullut poimimaan ne toisesta maasta
asuen ahtaassa vaunussa.
Setelit oli setelinvärisiä ja kivasti ryppyisiä.
Ryppyiset seteli on paljon mielenkiintoisempia kuin sileät.
Kaksi ihmistä lähellä toisiaan, auringon heijastuksia kameran linssissä.
Jos paljon ihmisiä suljetaan samaan tilaan, he alkavat juoda ja haista.
Kun kaksi ihmistä on lähellä toisiaan, kameran linssi voi häikäistyä.
Kun ihmiset suljetaan latoon, tapahtuu kamalia asioita.
Hassua kuinka paljon nuoret kapinoivatkaan
uskoen silti kaveriaan
joka hakkaa ihmisiä ja varastaa.
On hämmentävää etsiä roolimallia riidansotkuisesta joukosta.
Rakkaus on puhetta.
Joskus muurien kaatamiseen pitää käyttää teräviä kiviä.
Pelottaa ja ahdistaa katsella tarinaa joka ei sijaitse kaukana minusta.
Olen huomannut että pidän asioista enemmän,
kun alan analysoida niitä.
Ensimmäiseksi kerrakseni elokuvissa sangen moitteeton kokemus, ei ehkä
yhtä syntistä kuin teatteri tai ripsiväri, mutta silti ihanaa.
Tärkeintä on painaa käsi vasten.
Siina Sipilä, Salla Vuohtoniemi, Riina Martikainen ja Timo Harju
MANSIKKAMAA
Ruotsi – Puola 2017 93 min
Suomenkielinen tekstitys
SALLITTU YLI 12-VUOTIAILLE
Alkuperäinen nimi: Jordgubbslandet
Ohjaus, käsikirjoitus: Wiktor Ericsson
