”Ohjaaja on vähän niin kuin se, joka päättää, mitä leikitään”
Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali tulee jälleen! Valveen sanataidekoulun 5–7-vuotiaat harrastajat pääsevät mukaan juhlahumuun katsomaan Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen -elokuvaa. Keskiviikkoillan 15.11. elokuvanäytökseen saapuu vieraaksi myös elokuvan ohjaaja Saara Cantell.
Meillä oli sanataidekoulun 5–7-vuotiaiden harrastajien kanssa suuri kunnia istahtaa alas miettimään ohjaajalle muutamia kimurantteja kysymyksiä. Halusimme selvittää, miten rakastetut kirjallisuuden hahmot kääntyvät ohjaajan mielensisäisistä ajatuksista kuviksi elokuvakankaalle, mutta tietysti kiinnostavaa oli myös ohjaajan työ kaikkinensa.
Saaran selkeyttävien vastausten jälkeen tunnemme nyt itsekin olevamme jo lähes valmiita elokuvaohjaajia ja odotamme entistä ehommalla innolla elokuvanäytöstä, jonka jälkeen yleisö pääsee kysymään ohjaajalta vielä lisää. Näin Saara Cantell meille vastasi:
Millaista se ohjaajan työ on?
Ohjaaja on vähän niin kuin se, joka päättää, mitä leikitään. Ohjaaja suunnittelee yhdessä kuvaajan kanssa, millaisia kuvia kuvataan, ja kertoo näyttelijöille, mitä he milloinkin tekevät ja miksi.
Miten näyttelijät valitaan elokuvaan? Miten ne näyttelijät osaa tehdä kaiken mitä se ohjaaja sanoo, kun pitää muistaa niin paljon?
Ohjaaja voi valita sellaisia näyttelijöitä, jotka tuntee ennestään ja joista tietää, että he ovat hyviä ja sopivia juuri siihen rooliin. Tai sitten voidaan järjestää koekuvaukset. Lapsinäyttelijöitä etsittäessä pidetään lähes aina koekuvauksia. Niissä pyydetään tekemään erilaisia asioita, usein pitää jo etukäteen opetella joku teksti. Koekuvauksissa ohjaaja katsoo, kuka olisi sopivin juuri siihen rooliin.
Näyttelijöillä pitääkin olla aika hyvä keskittymiskyky sen lisäksi, että he osaavat eläytyä eri tilanteisiin ja tunteisiin. Elokuvaa tehdään kuitenkin pienissä paloissa ja sama asia kuvataan monta kertaa, joten hirveän pitkiä puheita tai kauhean montaa asiaa kerrallaan ei tarvitse muistaa. Tärkeintä on olla aidosti läsnä juuri siinä hetkessä, kuvitella, että elokuvan tapahtumat tapahtuisivat oikeasti.
Missä se ohjaaja on, kun sitä ei koskaan näy missään niissä kuvissa?
Ohjaaja on kuvauksissa usein kameran vieressä, mahdollisimman lähellä näyttelijöitä, mutta niin ettei itse näy kuvissa. Elokuvaa tehdessähän pyritään siihen, että katsojat unohtaisivat, että se on vain elokuvaa. Mutta jos Onnelin ja Annelin seurassa näkyisi äänimies ison puomin kanssa äänittämässä puhetta tai puvustaja korjailemassa vaatteita tai ohjaaja kertomassa mitä seuraavaksi pitää tehdä, niin eihän se katsojasta olisi enää uskottava Onneli ja Anneli -tarina.
Miksi halusit tehdä elokuvan juuri Onnelista ja Annelista?
Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjat olivat lapsena lempikirjojani. Halusin tehdä elokuvat, joissa valkokankaalla näkyy se, millaisiksi Onnelin ja Annelin seikkailut lapsena kuvittelin.
Miten se elokuva kuvataan, jos niitä paikkoja ei oikeasti ole olemassa?
Sitä valitaan sellaisia oikeita paikkoja, jotka sopivat siihen tarinaan ja muutetaan niitä esimerkiksi oikeanlaisilla esineillä sopivaksi. Välillä voidaan rakentaa tyhjään studioon ihan kokonaan vaikka jonkun koti. Elokuvassa lavastaja on se, joka suunnittelee, miltä eri paikat näyttävät ja miten ne voidaan rakentaa.
Mistä ne kaikki talot ja pihat ja vaatteet saadaan?
Talot ja pihat voivat olla ihan oikeita olemassa olevia taloja ja pihoja, joita vain vähän muutellaan. Tai sitten talo voidaan rakentaa kokonaan alusta elokuvaa varten, kuten Onnelin ja Annelin talo, joka pystytettiin sitten siihen tyhjään kohtaan pihaa. Lavastaja suunnitteli sen talon, ja lavastaja hankkii myös kaikki isot huonekalut. Rekvisitööri puolestaan hankkii kaikki tarvittavat pikkutavarat ja puvustaja hommaa elokuvaan vaatteet. Osa tavaroista ja vaatteista voidaan ostaa kaupasta tai lainata jostain, mutta paljon tehdään ihan alusta asti itse elokuvaa varten. Siinä tekemisessä on monia taitavia ihmisiä auttamassa.
Mitä elokuvaan on tehty tietokoneella?
Vaaksanheimolaiset ovat niin pieniä ihmisiä, ettei ihan niin pieniä näyttelijöitä ollut helppo löytää. Siksi heitä näyttelevät Onneli ja Anneli -elokuvissa oikean kokoiset ihmiset, jotka on tietokoneella pienennetty. Myös joitakin Tingelstiinan ja Tangelstiinan maagisia kasveja ja temppuja on toteutettu vähän tietokoneen avulla.
Mikä on sun lempiasia ohjaamisessa?
Kaikkein kivointa ohjaamisessa on se, että saa tehdä töitä niin monien tosi mukavien ihmisten kanssa. Ja näyttelijöiden ohjaaminen on aika samanlaista kuin leikkiminen, sitä kuvitellaan yhdessä, että ”sä olisit nyt se-ja-se ja tekisit tällä tavoin ja sanoisit näin”. Ehkä olen ohjaaja siksi, että tällä tavoin saan edelleen leikkiä, vaikka olenkin jo aikuinen.
Kysymykset Saara Cantellille laati Valveen sanataidekoulun 5–7-vuotiaat harrastajat, ja jutun koosti sanataideopettaja Inka Kuivamäki.
Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen
Suomi 2017, 75 min
Ruotsinkielinen tekstitys
Ohjaus: Saara Cantell
SALLITTU KAIKENIKÄISILLE
Esitysajat:
ke 15.11. klo 17.30 Valvesali | VIERAANA OHJAAJA SAARA CANTELL
to 16.11. klo 9.15 Valvesali (viittomatulkkaus)
klo 11.00 Plaza 1 |VIERAANA OHJAAJA SAARA CANTELL
pe 17.11. klo 9.00 Plaza 1 | VIERAANA OHJAAJA SAARA CANTELL
