Sanataideleirin velhomaisia pohdintoja
Kesäretki tarinapuistoon – sanataiteellisella kesäleirillä tutustuimme velhokoululaisten kanssa fantasiakirjallisuuden teemoihin. Velhohistorian tunnilla Pohjois-Pohjanmaan museossa lapset lumoutuivat vanhoista tiloista, joita tutkimme kaikilla aisteillamme. Mietimme minkälaisia kysymyksiä velhoilla olisi, jos heidät taiottaisiin antiikkisista huoneista yhtäkkiä nykypäivään. Huoneet innostivat lapsia keksimään tarinoita velhoista, jotka touhuavat huoneissa jotain omituista.
Ovi avautuu hiljaa naristen ja sisään astuu…
”Apteekkari Velho! Hänellä on silmälasit ja pitkä parta, ja hän on hyvin vakavan näköinen. Hän ottaa purkin jossa lukee Acis Acettsal. Hän kaataa sitä hieman vaa’alle ja sanoo hyvin miettiväisen näköisenä: Tjaa, tämä varmaan riittää. Sisään astuu myös asiakas. Ei kun siis noita ja sanoo jotain. Velho vastaa: The stock was in the old chemist’s shop of Pulkkila until the early 1980’s. Noita sanoo taas jotain kärttyisen näköisenä ja häipyy. Sitten hän katsahtaa ylös ja huomaa, että ikkunassa ei olekaan muu kaupunki vaan museo, ja ihmiset jotka tuijottavat häntä.” (Inka, 9 v.)
Taikaportteja ja merkkejä luonnosta
Inspiroiduimme myös maagisista porteista, jotka ovat fantasiakirjallisuuden peruselementtejä. Keksimme omia maailmoja joihin portit meidän veivät. Sieltä lähetimme postikortteja tähän maailmaan.
”Olen metsässä, suuren ruohonkorren alla. Tai ainakin se näyttää suurelta. Täällä näkyy paljon muitakin ruohoja, mutta tämä on suurin. Näen edessäni vesipisaroita, ja katselen siitä peilikuvaani. On erittäin kylmä ja tuuli puhaltaa. Sitkeästi silti vesipisara pysyy ruohossa. En kuule muuta kuin tuulen, ja pian sanan: ”Tule.” Vesipisara kutsuu minua. Kosken vesipisaraa ja huomaan, että käteni ei riko sitä vaan menee sinne. Säikähdän. Vedän käteni pois, ja melu tulee metsään… Hyppään vesipisaraan…” (Hilja, 10 v.)
Ainolan puiston lumoavassa luonnossa keskityimme tarkkailemaan ja kuuntelemaan. Kun pysähdyimme, huomasimme lintujen, pilvien, puiden ja eläinten kertovan meille jotain mystistä tulevaisuudesta.
”20 lintua tarkoittaa, että onnesi on kääntymässä huonoksi. Koiran näköinen pilvi tarkoittaa, että joku koira nuolaisee sinua. Saappaan näköinen pilvi tarkoittaa, että kenkäsi hajoavat. Linnun näköinen pilvi tarkoittaa, että lintu kakkaa päällesi. Kun puiden oksat heiluvat paljon, se tarkoittaa, että olet sairastumassa nuhaan. Jos näet sorsia, se tarkoittaa sitä, että saat pian herkullisen jäätelön. Kirjavat talot tarkoittavat vesisadetta. Orava tarkoittaa ikuista onnea. Puut tarkoittavat erikoista päivää.” (Olivia, 11 v.)
Taitavat velhokoululaisemme osasivat myös taidokkaasti arvuutella toisiltaan luonnon ja taikamaailman asioita ja hahmoja. Arvaatkos sinä, kuka seuraavassa tekstissä esiintyy?
”No niin. Tylsää. Päivästä toiseen tässä. Juuri nyt seison (itse asiassa olen seissyt jo 200 vuotta). Enkä pääse mihinkään. Enkä ole edes kovinkaan kaunis. Tai no ihan okei kaunis. Nyt ei ole edes satanut moneen viikkoon, kuivun ihan kohta. Tai ehkä en kuivu, mutta on jo aika epämukava olo. Vihaan kirveitä yli kaiken. Toivotaan, että kukaan ei tule tänne kirveen kanssa.” (Marikki, 12 v.)
Essi, Noora & Liisa
Sanataiteellisen kesäkurssin ohjaajat ja Valveen sanataidekoulun kesätyöntekijät
