{"id":898,"date":"2017-05-04T10:11:19","date_gmt":"2017-05-04T07:11:19","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=898"},"modified":"2017-05-04T10:11:19","modified_gmt":"2017-05-04T07:11:19","slug":"rohkeudesta-kirjoittaa-lukijoille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=898","title":{"rendered":"Rohkeudesta kirjoittaa lukijoille"},"content":{"rendered":"

Valveen sanataidekoulun lukuvuoden 2016-2017 tekstiantologia Hattarakaduilla, kullankujilla<\/em><\/strong> on julkaistu. Mit\u00e4 ajatuksia antologia her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minussa Kameleontin, sanataidekoulun vanhimpien oppilaiden ryhm\u00e4n ohjaajana?<\/p>\n

Olen usein ajatellut, ett\u00e4 kirjoittamisessa tarvitaan sek\u00e4 iloista itsekritiikitt\u00f6myytt\u00e4 ett\u00e4 ankaraa itsekritiikki\u00e4. Kumpikin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kun luo teksti\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, on hyv\u00e4 antaa vain tulla. Ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4, onko teksti hyv\u00e4\u00e4 vai huonoa, saa vain kirjoittaa. Se on ihanaa. Toisaalta tekstin saattaminen lukijalle asti tarkoittaa yleens\u00e4, ett\u00e4 teksti pit\u00e4\u00e4 kirjoittaa moneen kertaan uusiksi. Sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kasvattaa, kunnes se on niin iso, ett\u00e4 se p\u00e4rj\u00e4\u00e4 omillaan, kenties muuttaa asumaan lukijan kanssa. T\u00e4ss\u00e4 prosessissa on osattava olla my\u00f6s kriittinen teksti\u00e4 kohtaan, karsittava sanoja ja kirjoitettava uusia tilalle.<\/p>\n

Minusta vaikuttaa, ett\u00e4 iso osa ihmisten tuskaroinnista kirjoittamisen kanssa nousee siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 ja tarpeellinen kriittisyys suuntautuu v\u00e4\u00e4rin. Se ei suuntaudukaan pitk\u00e4n aikav\u00e4lin prosessiin, jossa sit\u00e4 tarvittaisiin, vaan luomisen hetkeen. Silloin voi k\u00e4yd\u00e4 niin, ettei ollenkaan saa kyn\u00e4\u00e4 paperille. Armottomuus tukahduttaa. Kuristava itsekriittisyys on ainakin useimmille varttuneemmille kirjoittajille tuttua. Martta Tynj\u00e4l\u00e4 Kameleontista kirjoittaa:<\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

aamuk\u00e4siala<\/em><\/p>\n

syyllistyy toisinaan ajatusmurhaan,<\/em><\/p>\n

[\u2026]<\/em><\/p>\n

ei pysty avaamaan siltaa pohjattoman pulputtavan l\u00e4hteen<\/em><\/p>\n

ja kylm\u00e4n paperiarkin v\u00e4lill\u00e4<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

Onneksi my\u00f6s kirjoittamisen vaikeutta voi jakaa. Olen iloinen, miten avoimesti monissa sanataidekoulun nuorten runoissa puhutaan. Viivi Huttunen kirjoittaa:<\/p>\n

<\/p>\n

Olen luonteeltani v\u00e4lttelij\u00e4, min\u00e4<\/em><\/p>\n

v\u00e4lttelen kaikkea mahdollista,<\/em><\/p>\n

etenkin asioita joista en pid\u00e4,<\/em><\/p>\n

jotka olisivat minulle hy\u00f6dyksi tai jotka lojuvat keskener\u00e4isin\u00e4 lattialla.<\/em><\/p>\n

<\/p>\n

Sanataidekoulussa harjoitellaan paljon tekstin iloista luomista t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. En lakkaa ihmettelem\u00e4st\u00e4 sit\u00e4, kuinka hienoja ja persoonallisia tekstej\u00e4 ihmiset kirjoittavat vastauksina kirjoitusharjoitteisiin kymmeness\u00e4 minuutissa. Se on silkkaa ihmett\u00e4.<\/p>\n

On hyv\u00e4 harjoitella my\u00f6s tekstin ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4 pidemmin, koska Pime\u00e4 ai aivan l\u00e4hde \/ pienill\u00e4 v\u00e4rikk\u00e4ill\u00e4 lyhdyill\u00e4, <\/em>kuten Siina-Elina Sipil\u00e4 kirjoittaa. Siksi(kin) antologian julkaiseminen on niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Pidimme Kameleonttien kanssa jo aiempien vuosien aikana perinteeksi muodostuneen tekstipajan, jossa koko ryhm\u00e4 antoi rakentavaa palautetta toistensa teksteist\u00e4. Palautteen antaminen ajan kanssa on hurjaa, ihan eri tavalla j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin yhden kommentin sanominen \u00e4\u00e4neen luetusta tekstist\u00e4. Kuinka antaa toisen tekstist\u00e4 palautetta, joka nostaisi esiin sen viel\u00e4 kirjoittamattomia mahdollisuuksia, auttaisi sit\u00e4 suuntaan, johon se on jo menossa? Ja jos palautteen antaminen on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, niin on varmasti my\u00f6s sen vastaanottaminen. Mink\u00e4 tekstin valitsisi tekstipajaan ja mit\u00e4 siit\u00e4 siell\u00e4 sanotaan? Miikka Kopposen sanoin: Tuon sen mestaan metiseen istumaan tuoleilla totisten tuomareiden. (<\/em>Toki voi olla, ett\u00e4 Miikkakin kirjoittaa koko runossa aivan muusta kuin tekstipalautteesta. Jatkan silti hienojen sitaattien mielivaltaista irrottelua omaa antologiapostaustani havainnollistamaan.)<\/p>\n

Tekstipajan j\u00e4lkeen tulee tekstien valinta, vedosten tarkistaminen, julkaisu. Minusta julkaisemisessa on pohjimmiltaan kyse toisille kirjoittamisesta. T\u00e4m\u00e4 on aika itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4 asia mutta sit\u00e4kin j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4mpi. Ainakin minulle kirjoittamisessa on t\u00e4rkeint\u00e4 se, ett\u00e4 teksti menee toiselle ihmiselle. Joskus se toinen on joku tietty ihminen, joskus tuntematon lukija, jota kirjoittaessani kuvittelen ja tunnustelen. Uskon, ett\u00e4 mit\u00e4 enemm\u00e4n kirjoittaa toiselle, sit\u00e4 enemm\u00e4n tekstiin tulee v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4. Koen, ett\u00e4 monissa Kameleonttien teksteiss\u00e4 ollaan vilpitt\u00f6m\u00e4sti l\u00e4hell\u00e4. Seela Luukkosen proosaruno alkaa n\u00e4in:<\/p>\n

<\/p>\n

P\u00e4\u00e4 jo m\u00e4tt\u00e4ille painuneena honkavanhus muistelee.<\/em><\/p>\n

H\u00e4n muistaa pienen tyt\u00f6n, joka tulee mets\u00e4st\u00e4 hyp\u00e4hdellen, ja kiipe\u00e4\u00e4 h\u00e4nen oksilleen.<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

My\u00f6s Aino P\u00f6ykk\u00f6 kuljettaa lukijan suoraan tapahtumiin ja henkil\u00f6iden l\u00e4helle. H\u00e4nen tekstins\u00e4, kenties ote pidemm\u00e4st\u00e4 tarinasta, alkaa n\u00e4in:<\/p>\n

<\/p>\n

-Juoskaa, juoskaa, ettei P\u00f6lyaave saa meit\u00e4 kiinni!<\/em><\/p>\n

[\u2026]<\/em><\/p>\n

On y\u00f6. He ovat kaikki nuoria. Yksi on juuri ja juuri kolmentoista, Maia on melkein kaksikymment\u00e4.<\/em><\/p>\n

<\/p>\n

Kirjoittaminen on helppoa, ihanaa, kivaa. Joskus se on jotain aivan muuta ja saa ollakin. Mutta teksti menee toiselle. Se on t\u00e4rkeint\u00e4.<\/p>\n

<\/p>\n

Mysteeri on se,<\/em><\/p>\n

mik\u00e4 meit\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4<\/em><\/p>\n

Kun v\u00e4lill\u00e4<\/em><\/p>\n

on niin vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4<\/em><\/p>\n

kuinka toinen<\/em><\/p>\n

on sellainen kuin on<\/em><\/p>\n

Ja itse on t\u00e4llainen.
\n<\/em><\/p>\n

(Salla Vuohtoniemi)<\/em><\/p>\n

<\/p>\n

Timo Harju<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Valveen sanataidekoulun lukuvuoden 2016-2017 tekstiantologia Hattarakaduilla, kullankujilla on julkaistu. Mit\u00e4 ajatuksia antologia her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minussa Kameleontin, sanataidekoulun vanhimpien oppilaiden ryhm\u00e4n ohjaajana? Olen usein ajatellut, ett\u00e4 kirjoittamisessa tarvitaan sek\u00e4 iloista itsekritiikitt\u00f6myytt\u00e4 ett\u00e4 ankaraa itsekritiikki\u00e4. Kumpikin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kun luo teksti\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, on hyv\u00e4 antaa vain tulla. Ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4, onko teksti hyv\u00e4\u00e4 vai huonoa, saa…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":901,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_mi_skip_tracking":false},"categories":[1],"tags":[238,31,30,60,81,192,35,239],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n\t\n\n\t\n\t\n\t\n