Unikudelmia-n\u00e4yttelyn tekeminen on ja on ollut ihmeellinen matka. Viel\u00e4 ei olla maaliviivalla, mutta pian juostaan jo stadionin tuntumassa. Paljon on ehtinyt tapahtua sen j\u00e4lkeen, kun melkein vuosikymmen sitten kuiskattiin yhdess\u00e4 Annan kanssa ensimm\u00e4isen kerran \u00e4\u00e4neen t\u00e4m\u00e4 iso uninen unelma. On luettu, pohdittu, kirjoitettu sanoja muistikirjoihin ja vaihdettu ajatuksia, juteltu ja tutkittu. Nyt jo kuukausien ajan olemme saaneet ihailla, kuinka ajatukset muuttuvat konkreettisiksi kuviksi, kohtauksiksi ja pieniksi ja suuriksi elementeiksi Heidin, Peten, Tiinan, Marian ja monen muun k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n
Nyt ollaan yhdess\u00e4 hauskimmista vaiheista, kun melkein kaikki tarpeellinen on jo koossa ja etsii konkreettisia paikkojaan Valvegalleriassa. Maailma rakentuu joka p\u00e4iv\u00e4 kokonaisemmaksi ja pienimm\u00e4tkin yksityiskohdat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t Heidin hyppysten kautta juuri oikeisiin kohtiin.<\/p>\n
Viel\u00e4 puuttuu muutamia olennaisia juttuja kuitenkin. Keskiviikkona mets\u00e4stin kukkasipulien unipaikkaan yht\u00e4 eksynytt\u00e4. Kukkasipulien talviunipes\u00e4\u00e4n oli jo kapaloitu silkkisiin liinoihin uskomattoman kauniita pikkuruisia sipuleita, joista kerrotaan Inkeri Karvosen<\/b> vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 sadussa. Heidill\u00e4 oli kuitenkin huolena, ett\u00e4 isompi Amarylliksen siemen viel\u00e4 puuttuu. Sadusta tuttu Unenkuiskaaja saattelisi nimitt\u00e4in mielell\u00e4\u00e4n my\u00f6s yhden isommankin talviuneen.<\/p>\n
Min\u00e4p\u00e4 lupasin l\u00e4hte\u00e4 mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n Amaryllist\u00e4 ja p\u00e4\u00e4dyin l\u00e4himp\u00e4\u00e4n rautakauppaan. Myyj\u00e4 kertoi yst\u00e4v\u00e4llisesti, ett\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4 nyt oikein ole Amaryllisten vuodenaika. Kerroin anteeksipyydellen, etten min\u00e4 sit\u00e4 kukkaa sin\u00e4ns\u00e4 tarvitsekaan, mutta kun yksi Unenkuiskaaja niin kovasti haluaisi yhden ison sipulin talviunipes\u00e4\u00e4ns\u00e4. Myyj\u00e4 kuunteli k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja tarkkaan tarinani, ja lupasi seuraavaksi aamuksi tuoda kotoaan yhden melko huonovointisen Amarylliksen siemenen. \u201dTalviunipes\u00e4ss\u00e4 se ehk\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4, kun ei siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 varmaan kukkaa tulisikaan. Kompostiin muuten p\u00e4\u00e4tyisi.\u201d Olimme ihan selv\u00e4sti samalla aaltopituudella, ja seuraavana aamuna siev\u00e4 sipuli odotti minua omalla nimell\u00e4ni rautakaupan kassalla. Kiitos tuhannesti yst\u00e4v\u00e4llinen ihminen!<\/p>\n
Toinen huolenaiheeni t\u00e4ll\u00e4 viikolla on ollut Baban kaulapannan kaiverrukset. Marja Luukkosen<\/b> Tuulipuun maassa<\/i> Seidi-t\u00e4din koira pystyy luontevasti liikkumaan t\u00e4m\u00e4n maailman ja tuonpuoleisen v\u00e4lill\u00e4. Babasta Unikudelmissa on j\u00e4ljell\u00e4 kaulapanta, jonka tunnistaa tietysti laatan kaiverruksista.<\/p>\n
Huolta on aiheuttanut se, ett\u00e4 kaulapannan laatan kaiverruksessa on niin paljon merkkej\u00e4, ettei ihan tavallisten el\u00e4inkauppojen tusinakaivertimet siihen pystyk\u00e4\u00e4n. L\u00f6ysin onneksi aivan mahtavan ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen suutarin, jonka kanssa p\u00e4\u00e4dyin pitk\u00e4lliseen keskusteluun siit\u00e4, millaiseen laattaan noin valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 teksti\u00e4 mahtuu. \u201dVoihan laatta tietysti olla mink\u00e4 vaan kokoinen, mutta riippuu kyll\u00e4 kovasti k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksesta, miten laatan voi pantaan kiinnitt\u00e4\u00e4,\u201d pohdiskeli suutari. Min\u00e4 yritin selitell\u00e4, ett\u00e4 ei panta ihan oikealle koiralle tulekaan, vaan yhteen n\u00e4yttelyyn. \u201dSiis pantan\u00e4yttelyyn?\u201d kysyy suutari. Ja min\u00e4 siihen, ett\u00e4 ehei vaan taiden\u00e4yttelyyn. Niin, ja tietysti p\u00e4\u00e4dyin suu vaahdossa kertomaan, ett\u00e4 Tuulipuun maassa kerrotaan kiinnostavasti siit\u00e4, miten er\u00e4s ihmeellinen kuollut koira pist\u00e4ytyy aina v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4n maailmassa (ja no niin ett\u00e4 joopajoo). Noo-oo, joka tapauksessa Baba saa pantaansa kaiverretun laatan ensi viikolla. Niin ett\u00e4 kiitos hirmuisesti my\u00f6s sinulle yst\u00e4v\u00e4llinen suutari.<\/p>\n
Sitten haluan kertoa viel\u00e4 pari muuta ihan hillitt\u00f6m\u00e4n hauskaa juttua, mutta ei ne mahdu t\u00e4h\u00e4n. Palataan tarinoimaan siis my\u00f6hemmin – ja lauantaista l\u00e4htien n\u00e4hd\u00e4\u00e4n itse n\u00e4yttelyss\u00e4, jossa kerrotaan yli 30 kirjan tarinoita. Siell\u00e4 saa keksi\u00e4 my\u00f6s itse, joten tule keksim\u00e4\u00e4n!<\/p>\n
Kati<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Unikudelmia-n\u00e4yttelyn tekeminen on ja on ollut ihmeellinen matka. Viel\u00e4 ei olla maaliviivalla, mutta pian juostaan jo stadionin tuntumassa. Paljon on ehtinyt tapahtua sen j\u00e4lkeen, kun melkein vuosikymmen sitten kuiskattiin yhdess\u00e4 Annan kanssa ensimm\u00e4isen kerran \u00e4\u00e4neen t\u00e4m\u00e4 iso uninen unelma. On luettu, pohdittu, kirjoitettu sanoja muistikirjoihin ja vaihdettu ajatuksia, juteltu ja tutkittu. Nyt jo kuukausien ajan…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":877,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_mi_skip_tracking":false},"categories":[1],"tags":[234,233,31,237,235,5,236,232,229],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n\t\n\n\t\n\t\n\t\n