{"id":1681,"date":"2020-06-24T10:38:00","date_gmt":"2020-06-24T07:38:00","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=1681"},"modified":"2020-06-24T13:27:32","modified_gmt":"2020-06-24T10:27:32","slug":"unohdettujen-kirjojen-polkuja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=1681","title":{"rendered":"Unohdettujen kirjojen polkuja"},"content":{"rendered":"\nT\u00e4ss\u00e4 oiva kes\u00e4haaste aikuiselle: mieti mik\u00e4 kirja oli sinusta lapsena niin hyv\u00e4, ett\u00e4 se on ihan mahtava viel\u00e4kin. Mieti kirja, jonka harva nykylukija tuntee ja joka l\u00f6ytyy kirjaston varastosta. K\u00e4y lainaamassa se lapsellesi tai nuorellesi ja lue taas itsekin. Oi kes\u00e4, oi kirjasto ja parhaus. Lis\u00e4lukemistoksi enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n unohdettuja helmi\u00e4:<\/em>
 
\n\n\n\nOtfried Preusler, Mustan myllyn mestari, suom. Mikko Kilpi, WSOY 1978.<\/strong>\n\n\n\nKeskiajalle sijoittuva Mustan myllyn mestari<\/em> kertoo noituutta harjoittavasta myll\u00e4rist\u00e4 ja h\u00e4nen kahdestatoista rengist\u00e4\u00e4n. Tarina alkaa, kun nelitoistavuotias Krabat-poika saa unessa mustilta korpeilta k\u00e4skyn pestautua myllyyn oppipojaksi. Varoituksista huolimatta Krabat tottelee. H\u00e4n oppii auttamaan myllyn t\u00f6iss\u00e4 ja tekem\u00e4\u00e4n taikoja. Taikuudella on kuitenkin hintansa. Pian Krabatille selvi\u00e4\u00e4, ettei voisi l\u00e4hte\u00e4 myllylt\u00e4, vaikka tahtoisikin. Pian h\u00e4n tahtoo. Kirja on todella pelottava mutta ei kauhukirja. Rengit pit\u00e4v\u00e4t my\u00f6s hauskaa taikuudella. Krabatin kolme vuotta myllyss\u00e4 kerrotaan pienin\u00e4 tarinoina, hieman kuin legendoina tai huhuina, jotka voisivat kiert\u00e4\u00e4 myllyn tapahtumista. Kirja kuvaa taikuutta hyvin eri tavalla kuin useimmat kirjat t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Lukiessa minulle tulee tunne, ett\u00e4 juuri t\u00e4llaista taikuus keskiajalla saattoi olla. Juuri t\u00e4llaista. Siksi Mustan myllyn mestari on hieno historiallinen romaani ilman sen kummempaa ankkuroitumista historiallisiin tapahtumiin. Ja loppuratkaisu on huikea. Alussa ja lopussa sataa lunta.
 
\n\n\n\nEva Ibbotson, Pelastakaa kummitukset, suom. Marikki Makkonen, WSOY 1979.<\/strong>\n\n\n\nHarvoin tullaan ajatelleeksi, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6tuhon aikakausi on vaarallinen my\u00f6s kummitusten ektoplasmalle. Puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 vanhoja linnanraunioita muutetaan museoksi tai (usko tai \u00e4l\u00e4!) hotelleiksi, kuten k\u00e4y kirjan kummitusperheen kodille. Pelastakaa kummitukset<\/em> on kirjoitettu seitsem\u00e4nkymment\u00e4luvun alussa, jolloin oltiin huolestuneita roskaamisesta ja myrkyllisist\u00e4 yhdisteist\u00e4, mutta ilmastonmuutosta ei juuri osattu pel\u00e4t\u00e4. Silti kirja tuntuu hyvin ajankohtaiselta. Kummitukset joutuvat pakolaisiksi ja kierojen ennakkoluulojen kohteiksi uutta kotia etsiess\u00e4\u00e4n. Pelastakaa kummitukset on minulle rakas kirja, ihana ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4. Sen erilaiset kummitukset ovat hykerrytt\u00e4v\u00e4n karmivia. Pelastakaa kummitukset on kuin leikki, jonka ei toivoisi loppuvan.
 
\n\n\n\nMarjatta Kureniemi, Kuinka Kum-Maa on kaikkialla, Tammi 1954<\/strong>\n\n\n\nOnnelin ja Annelin tekij\u00e4n ehk\u00e4 jo hieman unohtuneessa klassikossa tapetin kuviot, repe\u00e4m\u00e4t ja tahrat her\u00e4\u00e4v\u00e4t eloon. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Pau joutuu makaamaan yksin omassa huoneessaan ensin kamalan hinkuysk\u00e4n ja sitten viel\u00e4 kamalamman keuhkokuumeen vuoksi. Mutta h\u00e4nen mielikuvituksensa pelastaa h\u00e4net, kun tapetista hypp\u00e4\u00e4 esiin prinsessa Lilaloo. Kutistusloitsun avulla prinsessa vie Paun seikkailulle Kuinka Kum-Maahan, joka sijaitsee paitsi huoneen tapeteissa my\u00f6s katossa, lattiassa ja kaapinovissa, siis ihan kaikkialla minne s\u00e4ngyss\u00e4 maatessa n\u00e4kee. Kirja on vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vanhanaikainen satu prinsessoine ja prinsseineen. Ennen kaikkea sen riemullisuus syntyy huikaisevasta tunteesta, ett\u00e4 tarinat ovat joka puolella l\u00e4sn\u00e4. Maailma on ihmeellinen. Ja jos ei ole, sen voi kuvitella sellaiseksi. Kirjoittavalle ihmiselle Kuinka Kum-Maa on kaikkialla<\/em> on tietysti pakollista luettavaa. Mink\u00e4 vain voi kuvitella el\u00e4v\u00e4ksi. Tylsyys on eritt\u00e4in hyv\u00e4 asia, koska se avaa tilan kuvittelulle. Ja ehk\u00e4 my\u00f6s koronaan sairastuminen voisi saada ihmisen rakastumaan maailmaan uudestaan. Ehk\u00e4 se tapahtuu t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4.
 
\n\n\n\nReetta Niemel\u00e4 & Inna Hirvonen, Kakaduu, ntamo 2009<\/strong>\n\n\n\nTuntuu, ett\u00e4 tuotteliaan lastenkirjailija Reetta Niemel\u00e4n kirjoittama ja Inna Hirvosen kuvittama Kakaduu<\/em> ei oikein koskaan saanut ansaitsemaansa huomiota. Siksi tahdon kertoa siit\u00e4 nyt. Kakaduu koostuu pelkist\u00e4 nonsense-runoista. Niemel\u00e4 kirjoittaa h\u00f6p\u00f6h\u00f6p\u00f6kielell\u00e4, joka ei ole suomea mutta kuitenkin niin l\u00e4hell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 saa mielikuvat v\u00e4l\u00e4htelem\u00e4\u00e4n lukijan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kirjan ilmestyess\u00e4 kymmenvuotias Hirvonen on piirt\u00e4nyt, mit\u00e4 runoista on p\u00e4\u00e4h\u00e4n p\u00e4lk\u00e4ht\u00e4nyt. Kuvitusta on hauska verrata omiin mielikuviin. Niemel\u00e4n kieli pomppii ja tuudittaa. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lastenrunot voivat olla my\u00f6s t\u00e4llaisia. My\u00f6s aikuistenrunoilijan kannattaa lukea Kakaduu. H\u00f6p\u00f6h\u00f6p\u00f6kielell\u00e4 voi puhua kun on niin surullinen, niin iloinen tai peloissaan, ett\u00e4 sanat eiv\u00e4t riit\u00e4. Jotenkin se antaa toivoa. Jos et tahdo kirjoittaa kokonaista kirjaa n\u00e4in, kirjoita h\u00f6p\u00f6h\u00f6p\u00f6(tai tositosi)kielt\u00e4 sinne t\u00e4nne teksteihisi. Koska  Lulla siivett\u00e4\u00e4.\/ Lulla Jallattaa ku koraffi!\/ Lulla pettulipuinen.\/ Lulla omanen ommu.<\/em><\/p>
 
\nTimo Harju<\/strong>\n
 
\nTimo ty\u00f6skentelee Oulun lastenkulttuurikeskuksessa sanataideopettajana ja kirjoittaa kirjoja\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ss\u00e4 oiva kes\u00e4haaste aikuiselle: mieti mik\u00e4 kirja oli sinusta lapsena niin hyv\u00e4, ett\u00e4 se on ihan mahtava viel\u00e4kin. Mieti kirja, jonka harva nykylukija tuntee ja joka l\u00f6ytyy kirjaston varastosta. K\u00e4y lainaamassa se lapsellesi tai nuorellesi ja lue taas itsekin. Oi kes\u00e4, oi kirjasto ja parhaus. Lis\u00e4lukemistoksi enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n unohdettuja helmi\u00e4:  Otfried Preusler, Mustan myllyn…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1684,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_mi_skip_tracking":false},"categories":[1],"tags":[],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n\t\n\n\t\n\t\n\t\n