{"id":1639,"date":"2020-05-05T12:10:56","date_gmt":"2020-05-05T09:10:56","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=1639"},"modified":"2020-05-05T12:18:58","modified_gmt":"2020-05-05T09:18:58","slug":"satuja-pahoihin-paikkoihin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=1639","title":{"rendered":"Satuja pahoihin paikkoihin"},"content":{"rendered":"

Py\u00f6r\u00e4ilin kovalla vauhdilla kev\u00e4\u00e4n l\u00e4pi Tuiran patosiltaa pitkin, kun puhelimeni soi. Puhelimesta kuului psykoterapeutti Pirjo Ervastin<\/strong> \u00e4\u00e4ni. H\u00e4n kysyi, haluaisinko kirjoittaa Ensi- ja turvakotien liitolle satukirjan, joka k\u00e4sittelisi eron j\u00e4lkeist\u00e4 vainoa. Se olisi osa vainon kokijoita auttavaa Varjo<\/em>-hanketta. Voi, tietenkin halusin! Olin aiemmin tehnyt eri yhteis\u00f6taidejuttuja Oulun ensi- ja turvakodissa ja tutustunut siell\u00e4 Pirjoon. Tuntui isolta kiitokselta tehdyst\u00e4 ty\u00f6st\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n luotti minuun niin paljon, ett\u00e4 pyysi kirjoittamaan satukirjan, jota luettaisiin Ensi- ja turvakodin vaativassa asiakasty\u00f6ss\u00e4.
\n
\nTuona kev\u00e4\u00e4n\u00e4 2016 k\u00e4vimme Pirjon ja toisen psykoterapeutin Pia Marttalan<\/strong> kanssa keskusteluja siit\u00e4, mit\u00e4 lapset joutuvat eron j\u00e4lkeisess\u00e4 vainossa kohtaamaan. Aina vanhempien vaikeudet eiv\u00e4t ratkea, kun he eroavat. Toinen vanhempi voi jatkaa v\u00e4kivaltaa ja sill\u00e4 uhkailua niin, ett\u00e4 muu perhe joutuu pakenemaan toiselle paikkakunnalle, kenties useammankin kerran. Ja vaikka v\u00e4kivalta ei olisi niin suoraa, ett\u00e4 pakottaisi pakenemaan, voivat lapset silti el\u00e4\u00e4 pelon piiriss\u00e4. Toinen vanhempi saattaa esimerkiksi kierrell\u00e4 kodin l\u00e4hell\u00e4 ja soitella outoja puheluita. On my\u00f6s paljon naamioitua vainoa, jota ei aina sellaiseksi tunnisteta. Vainoaja voi n\u00e4enn\u00e4isesti olla hyvin kiinnostunut huolehtimaan yhteisist\u00e4 lapsista mutta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin heit\u00e4 vakoillakseen ja kontrolloidakseen entist\u00e4 kumppaniaan.
\n
\nPirjolta ja Pialta kuulemani kipe\u00e4t anekdootit tilanteista, joihin todelliset lapset olivat joutuneet, alkoivat el\u00e4\u00e4 mieless\u00e4ni satuina. Saduissa niihin sai tunnekosketuksen. Tein aihiot kahdeksaan satuun, joista valitsimme yhdess\u00e4 nelj\u00e4. Kirjoitin satujen ensimm\u00e4iset versiot, keskustelimme, kirjoitin lis\u00e4\u00e4. Satujen ensiversioista sain my\u00f6s palautetta Varjo-hankkeen asiakkailta, vainoa kokeneilta lapsilta ja aikuisilta.
\n
\n
\nTaiteilijan paikka<\/strong>
\n
\nMinulle oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sadut olivat satuja. Eiv\u00e4tk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n terapiaksi ovelasti naamioituja satuja vaan satuja. Niiss\u00e4 seikkailee lepp\u00e4kerttuja, sy\u00f6m\u00e4reit\u00e4 ja ihmeellisi\u00e4 kameleontteja. Niiss\u00e4 matkustetaan pahvilaatikoissa, p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n kuuhun ja tutustutaan revontuleen. Siksih\u00e4n minua pyydettiin mukaan, ett\u00e4 vaikeista asioista voisi lukea ja jutella satuina. Joskus niille vaikeille asioille ei l\u00f6ydy sanoja muuten. Ja vaikka l\u00e4ht\u00f6kohtana oli eron j\u00e4lkeinen vaino, satujen voi ihan yht\u00e4 hyvin tulkita kertovan tuiki tavallisista eroista. Tai sitten ne eiv\u00e4t kerro eroista laisinkaan. Niiss\u00e4 on j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 (ja toivottavasti my\u00f6s hauskoja) seikkailuja, joihin jokainen el\u00e4ytyy tavallaan. Satujen pahoissa paikoissa voi lukijalla olla tosi kivaa.
\n
\nMoniammatillisessa ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 oli turvallista. Koska minulla oli asiantuntijoiden tuki, minun ei tarvinnut kirjoittaessani mietti\u00e4, mit\u00e4 joku ulkopuolinen tekstist\u00e4ni sanoisi ja olinko kenties ymm\u00e4rt\u00e4nyt kaiken ihan v\u00e4\u00e4rin. Saatoin keskitty\u00e4 kirjoittamiseen, siihen lapseen, joka pelk\u00e4\u00e4 vanhemien v\u00e4liss\u00e4. H\u00e4nelle kerroin satua. T\u00e4llaista moniammatillista yhteisty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n kaunokirjallisuudessa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni melko v\u00e4h\u00e4n. Kenties ty\u00f6ryhm\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n taiteilijan vapauden ja siten vakavasti otettavan taiteen esteen\u00e4? Ehk\u00e4 tilausty\u00f6n vaistomaisesti ajatellaan kumpuavan v\u00e4hemm\u00e4n taiteilijasta itsest\u00e4\u00e4n ja siten olevan v\u00e4hemm\u00e4n taidetta? Jotenkin on unohdettu, ett\u00e4 monet merkitt\u00e4v\u00e4t teokset taiteen kaanonissa ovat olleet tilaust\u00f6it\u00e4. Min\u00e4 kuitenkin koin, ett\u00e4 turvallisessa ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 oli helpompi uskaltaa kirjoittaa v\u00e4kivallasta kuin yksin. Saduista tuli herkempi\u00e4.
\n
\nT\u00e4rke\u00e4\u00e4 moniammatillisuudessa on my\u00f6s, ett\u00e4 sen avulla kirjoitus voi kantautua lukijoille, joita se muuten ei tavoittaisi. Satuja Kameleontille ja muita satuja sinulle<\/em> julkaistiin 2017. Se p\u00e4\u00e4tyi ja p\u00e4\u00e4tyy Ensi- ja turvakotien julkaisuna kirjastojen lis\u00e4ksi my\u00f6s vainon uhreille, jotka kenties eiv\u00e4t olisi l\u00f6yt\u00e4neet perinteisen kustantamon kirjaa. Ihanaa oli, ett\u00e4 sain valita tulevalle teokselle kuvittajan. Tein listan lastenkirjojen kuvittajista, joiden kanssa haluaisin ty\u00f6skennnell\u00e4. Otin yhteytt\u00e4 Nina Haikoon<\/strong>. Ilokseni h\u00e4n tahtoi mukaan. Pyysin Ninaa erityisesti h\u00e4nen tekemiens\u00e4 Kaarina Helakisan<\/strong> satujen kuvitusten vuoksi. Minusta h\u00e4nen sekatekniikalla tekemiss\u00e4\u00e4n kuvissa oli sellaista satujen syvyytt\u00e4, jota etsin kirjoittamalla. Olin oikeassa. Nina kuvitti kirjaamme syvi\u00e4, suojaavia maailmoja. Seikkailulis\u00e4 kirjaan tuli, kun taittaja Riikka Kontio<\/strong> ehdotti, ett\u00e4 muotoilisimme teksti\u00e4. Yhdess\u00e4 asettelimme teksti\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kiemuroiksi, v\u00e4lill\u00e4 puiksi ja pilviksi.
\n
\n
\nMuita satuja sinulle<\/strong>
\n
\nKirjailijana opin prosessista paremmin taas t\u00e4m\u00e4n: pit\u00e4\u00e4 muistaa, kenelle kirjoittaa. Yksin ty\u00f6huoneella p\u00e4\u00e4dyn helposti kirjoittamaan kirjallisuuskriitikolle tai mielipidevaikuttajalle. Se tapahtuu niin huomaamatta. Saa heillekin kirjoittaa, mutta ratkaisevaa on, teenk\u00f6 sen itseni vuoksi vai heid\u00e4n vuokseen. Jos teen taidetta itseni vuoksi, pyrin l\u00e4hinn\u00e4 saamaan hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. Kun kirjoitan lukijalle lukijan vuoksi, en yrit\u00e4 saada h\u00e4nelt\u00e4 jotain tietty\u00e4 reaktiota, itkua tai naurua tai viihtymist\u00e4 tai pelastumista tai mit\u00e4 ikin\u00e4. En kontrolloi h\u00e4nt\u00e4. Taiteilija on palvelija. Moniammatillisessa ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 on helpompi olla taiteilija. Jos kirjoittaa lapselle, ei kannata kirjoittaa kohderyhm\u00e4lle vaan lapselle.
\n
\nAjatus p\u00e4tee minusta lastenkulttuuriin yleisemminkin. Ei pid\u00e4 tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kohderyhm\u00e4lle vaan aina oikeille lapsille ja yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Heit\u00e4 t\u00e4ytyy ajatella. Helpompaa se tietenkin on vaikkapa sanataideryhm\u00e4ss\u00e4, kun lapset tapaa viikoittain. Mutta asiasta kannattaa silloin t\u00e4ll\u00f6in muistuttaa itse\u00e4\u00e4n, ettei taiteen kipin\u00e4 talloudu arkeen. Joskus taiteen kipin\u00e4 on pieni ja huomaamaton mutta se sytytt\u00e4\u00e4 palamaan. Harva syttyy palamaan sanasta kohderyhm\u00e4.
\n
\nVainosatujen kanssa muistin, millaista oli olla lapsi ja kuunnella satua. Siit\u00e4 muistin paikasta, hyvin l\u00e4helt\u00e4, yritin puhua lapselle, joka joutuu selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhempien riidoista. Tietenkin olin kirjoittajana my\u00f6s aikuinen. Kenties siksi kirjoitin koko ajan vainoon osalliselle aikuiselle my\u00f6s.
\n
\nOlen ollut valtavan iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 satukirja muuttui Akseli Klonkin<\/strong> mahtavaksi Satu K<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 viime syksyn\u00e4. Ammattilaisten kantamina hyv\u00e4t asiat kantautuvat eteenp\u00e4in. Satu K on hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ja suuresti hauska ja kekseli\u00e4s n\u00e4ytelm\u00e4. Ja nyt yksi sen saduista on katsottavana ValveLivess\u00e4<\/a>
\n
\n
\nTimo Harju<\/strong>
\n
\nTimo on oululainen kirjailija ja sanataiteilija, joka ty\u00f6skentelee Oulun lastenkulttuurikeskuksessa
\n
\n
\nAkseli Klonkin<\/strong> Sy\u00f6m\u00e4ri – ote n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Satu K<\/em> sek\u00e4 Timo Harjun<\/strong> kirjailijatapaaminen Kun sanat loppuvat, kirjoita satu saavat<\/em> ensiesityksens\u00e4 to 7.5. klo 10 alkaen ValveLivess\u00e4. Molemmat ovat katsottavissa vuoden 2020 loppuun saakka.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Py\u00f6r\u00e4ilin kovalla vauhdilla kev\u00e4\u00e4n l\u00e4pi Tuiran patosiltaa pitkin, kun puhelimeni soi. Puhelimesta kuului psykoterapeutti Pirjo Ervastin \u00e4\u00e4ni. H\u00e4n kysyi, haluaisinko kirjoittaa Ensi- ja turvakotien liitolle satukirjan, joka k\u00e4sittelisi eron j\u00e4lkeist\u00e4 vainoa. Se olisi osa vainon kokijoita auttavaa Varjo-hanketta. Voi, tietenkin halusin! Olin aiemmin tehnyt eri yhteis\u00f6taidejuttuja Oulun ensi- ja turvakodissa ja tutustunut siell\u00e4 Pirjoon. Tuntui…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1643,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_mi_skip_tracking":false},"categories":[1],"tags":[402,411,406,31,408,412,410,409,407,403,401,404,239,405],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n\t\n\n\t\n\t\n\t\n