Kirkkaan kev\u00e4ttalven p\u00e4iv\u00e4n ilta alkaa sinisty\u00e4. Lis\u00e4\u00e4n puita takkaan ja kaivan laukusta paksun nipun paperia. K\u00f6mmin viltin alle ja avaan j\u00e4lleen oven tarinoiden ja runojen tulla. Tekstej\u00e4 on 83, pitki\u00e4 ja lyhyit\u00e4, herkki\u00e4 ja rajuja, hykerrytt\u00e4vi\u00e4 ja surullisia. Kaikki tosia, keksitytkin.<\/p>\n
\nTekstit viev\u00e4t minut mustan aukon tuolle puolen, Yksisarvispuistoon ja Zombikaupunkiin. K\u00e4yn maapallon toisella puolella, kaahaan sukellusveneell\u00e4 ja haistelen hiljaisuutta rauhanpolulla. Tapaan \u00e4idin rakkaimman ripsiv\u00e4rin, maailman pelastavan pullorobotin ja kohkeran akin. Tied\u00e4n, ett\u00e4 Suomi kasvattaa partaa ja ett\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 voi olla flyygeli, jopa ulkona. Ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 maailmassa on kipua ja ep\u00e4oikeudenmukaisuutta, mik\u00e4 velvoittaa meit\u00e4 muuttamaan asioita paremmaksi. Muistan, miten ihmeellinen on kes\u00e4inen y\u00f6 ja miten loppumatonta ja t\u00e4ytt\u00e4 aika silloin, kun on lapsi.<\/p>\n
\nLuen tekstej\u00e4 my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n. Sivuille tippuu teetahroja ja niiden reunat rypistyv\u00e4t sormissani. Tavoitteena olisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 teksteist\u00e4 teemallisia kokonaisuuksia, saada ne keskustelemaan toistensa kanssa. T\u00e4t\u00e4 on yhteistekstikokoelman toimittaminen: ihastelua ja uppoutumista mutta my\u00f6s tulkintaa ja j\u00e4rjestely\u00e4. T\u00e4n\u00e4 vuonna tekstit tahtovat asettua kuuteen osastoon teemojensa ja tunnelmiensa mukaisesti. On seikkailua ja toisia maailmoja, kauas matkustamista, kaipuun ja surun hiljaisia s\u00e4vyj\u00e4, maailman korjaamista, omaksi itseksi kasvamista ja lopuksi kes\u00e4isen l\u00e4mpimi\u00e4 ilon ja vapauden tunteita.<\/p>\n
\nToisaalta kaikki tekstit kasvavat osastoistaan ulos omina mikrokosmoksinaan, jotka ansaitsevat tulla luetuksi omana itsen\u00e4\u00e4n, ilman lokerointia ja luokittelua.<\/p>\n
\nKirjoitukset ovat j\u00e4lki\u00e4 lumessa ja hiekkateill\u00e4, todisteita kulkijan olemassaolosta. Ne ovat uusia, itse l\u00f6ydettyj\u00e4 polkuja sanojen metsik\u00f6iss\u00e4. Jokainen on ainutlaatuisen ihmisen, n\u00e4kij\u00e4n ja sanoittajan kyn\u00e4st\u00e4 tai n\u00e4ppikselt\u00e4.<\/p>\n
\nEi tarvitse tulla tavalliseksi. Voi kirjoittaa itsens\u00e4 todeksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Riika Ruottinen<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirkkaan kev\u00e4ttalven p\u00e4iv\u00e4n ilta alkaa sinisty\u00e4. Lis\u00e4\u00e4n puita takkaan ja kaivan laukusta paksun nipun paperia. K\u00f6mmin viltin alle ja avaan j\u00e4lleen oven tarinoiden ja runojen tulla. Tekstej\u00e4 on 83, pitki\u00e4 ja lyhyit\u00e4, herkki\u00e4 ja rajuja, hykerrytt\u00e4vi\u00e4 ja surullisia. Kaikki tosia, keksitytkin. Tekstit viev\u00e4t minut mustan aukon tuolle puolen, Yksisarvispuistoon ja Zombikaupunkiin. K\u00e4yn maapallon toisella…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1163,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_mi_skip_tracking":false},"categories":[1],"tags":[324,326,167,325],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n\t\n\n\t\n\t\n\t\n