Iltasatu on jo luettu ja mukavien unien silitykset annettu, mutta seitsenvuotiaani ei haluakaan viel\u00e4 nukkua. Luetaanpa t\u00e4t\u00e4 Mollia, h\u00e4n sanoo ja tarttuu kirjaan. No luetaanpa Mollia. Siit\u00e4 on riitt\u00e4nyt juteltavaa moneksi illaksi. Kauniiseen ja ilmeikk\u00e4\u00e4seen kuvakirjaan on ilo uppoutua yh\u00e4 uudestaan.<\/p>\n
<\/p>\n
\nMolli asuu yksin suuressa talossa villiintyneen pihamaan keskell\u00e4. P\u00f6rr\u00f6ist\u00e4 koalaa muistuttava kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sympaattiselta, mutta on j\u00e4\u00e4nyt pahantuulisuutensa vangiksi. H\u00e4n on pystytt\u00e4nyt talon ymp\u00e4rille vihaisia kylttej\u00e4, joissa k\u00e4sket\u00e4\u00e4n tunkeilijoita pysym\u00e4\u00e4n poissa. Vieraita ei ole k\u00e4ynyt otusmuistiin. Pieni ja utelias Sisu l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sattumalta puutarhaan ja lukutaidottomana ihastelee kylttien erikoisuutta. Sateen yll\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy hakemaan suojaa talosta. Vastaanotto on kiukkuinen: \u201dKyll\u00e4 h\u00e4iritset! Keskeytit t\u00e4rke\u00e4n jonninjoutavan tekemisen. Ja etk\u00f6 osaa lukea? Kyltiss\u00e4 sanotaan Yksityisalue. Ja min\u00e4 olen se Yksityis!\u201d <\/em>Molli l\u00e4ksytt\u00e4\u00e4 kutsumatonta vierasta.<\/p>\n
\nVuonna 2013 ilmestynyt Molli<\/em> on kuvittajana, kuvataideopettajana ja kuvataiteilijana tunnetun Katri Kirkkopellon<\/strong> k\u00e4sialaa. H\u00e4n on kuvittanut monia kuva- ja oppikirjoja ja osallistunut useisiin n\u00e4yttelyihin ulkomaita my\u00f6ten. Lastenkirjojen kuvituksia h\u00e4n on tehnyt muun muassa Eppu Nuotion ja Suna Vuoren tarinoihin. Vuonna 2009 Kirkkopelto sai arvostetun Kylli Koski -palkinnon ansiokkaasta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n lastenkulttuurin hyv\u00e4ksi. Kirkkopelto kirjoittaa my\u00f6s itse: Kuvakirja Piki <\/em>oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2016. Samana vuonna Molli kilpaili HelMet-kirjallisuuspalkinnon finalistina.<\/p>\n
\nMollin tarina k\u00e4sittelee yksin\u00e4isyyteen liittyvi\u00e4 tunteita ja yst\u00e4vyystaitoja. Kirkkopelto nostaa ihanat ja hankalat tunteet k\u00e4sittelyyn niiden pohjasyit\u00e4 my\u00f6ten. Kertomuksen edetess\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yrmyily voi olla suojapanssari omalle ep\u00e4varmuudelle. Tilanteeseen sopiva reagoiminenkin on joskus vaikeaa ja voi aiheuttaa jopa suorituspaineita. Ent\u00e4 jos ei osaakaan? Ehk\u00e4 m\u00f6k\u00f6tt\u00e4j\u00e4 onkin herkk\u00e4 sielu, joka pelk\u00e4\u00e4 torjutuksi tulemista.<\/p>\n
\nKertomuksen kautta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n my\u00f6s k\u00e4siksi siihen, milt\u00e4 eri tunteet tuntuvat kehossa: Pelko saa k\u00e4p\u00e4l\u00e4t tutisemaan, ja yksin\u00e4isen\u00e4 kutistuu nuppineulan kokoiseksi. Mutta nauru tuntuu vatsassa pulputuksena.<\/p>\n
\nKirkkopellon kuvissa on paljon symboliikkaa. Ne ujuttautuvat suojusten l\u00e4pi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrykseen ja l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t suoraan sinne, miss\u00e4 tunteet, mielikuvitus ja intuitio asuvat. Kirjan v\u00e4rimaailma kuvastaa Mollin tunnemaisemaa syksyn lailla. Vett\u00e4 sataa tihuuttaa p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen, ja Mollia alkaa kyll\u00e4stytt\u00e4\u00e4 kaikenkattava harmaus. Ajettuaan yll\u00e4tysvieraan tiehens\u00e4 Molli havahtuu yksin\u00e4isyyden tunteeseen. H\u00e4nell\u00e4 ei ole koskaan ollut yst\u00e4v\u00e4\u00e4.\u00a0 Molli p\u00e4\u00e4tyy etsim\u00e4\u00e4n tietoa kirjoista: Mit\u00e4 on yst\u00e4vyys? Miten voi olla hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4? Miten hymyill\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
\nPunainen on kirjassa yst\u00e4vyyden v\u00e4ri. Se v\u00e4rj\u00e4\u00e4 lehdet ja k\u00f6ynn\u00f6kset, kun Molli alkaa tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tilaa toisen kohtaamiselle. \u00a0Sen v\u00e4rinen on my\u00f6s kyltti, jonka Molli rohkeasti k\u00e4y pystytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pihalleen keskell\u00e4 syysmyrskyn pauhua. Kyltiss\u00e4 lukee: \u201dYst\u00e4v\u00e4\u00e4 kaivataan.\u201d<\/em> Syksyiset v\u00e4rit leimuavat koleassa ilmassa kuin uudet tunteet, joita Molli alkaa kokea tarinan edetess\u00e4. Ilo. Nauru. Hellyys. Hyv\u00e4ntahtoisuus. Rohkeus.<\/p>\n
\nKun Sisu saapuu kertomuksen lopussa kyl\u00e4\u00e4n uudestaan ja Molli saa t\u00e4lt\u00e4 yll\u00e4tyksekseen halauksen, h\u00e4n hymyilee ensimm\u00e4isen kerran. Silloin h\u00e4nen sylist\u00e4\u00e4n l\u00e4htev\u00e4t lentoon punaiset linnut.<\/p>\n
\nLapsi avaa aukeaman, jossa Molli maalaa punaisella hymysuita tauluissa m\u00f6k\u00f6tt\u00e4vien sukulaistensa kasvoille ja kirjoittaa synkistelev\u00e4t huoneentaulut uusiksi. \u00a0Valokuvissa murjottavat esi-is\u00e4t H. Molli ja G. von Minor hykerrytt\u00e4v\u00e4t happamuudellaan. Mit\u00e4 se molli musiikissa kuvastikaan? Poika kihert\u00e4\u00e4 mehev\u00e4sti my\u00f6s kuville, joissa Molli yritt\u00e4\u00e4 harjoitella yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 ilmeit\u00e4 peilin edess\u00e4. Hahmo on yht\u00e4 aikaa hupaisa ja hellytt\u00e4v\u00e4. Loppusivujen lempeit\u00e4 kuvia h\u00e4n katsoo hiljaa. Eik\u00f6 olekin aika ihana tuo Molli, h\u00e4n sanoo lopuksi.<\/p>\n
\nIhana Molli jatkaa tunnetaitojen opettelua ja opettamista t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ilmestyv\u00e4ss\u00e4 jatko-osassa Molli ja Kumma<\/em>, jossa k\u00e4sittelyyn nousevat erilaisuuden ja mustasukkaisuuden teemat.<\/p>\n
\nMollin maailmaa on n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 Valvegalleriassa Lumottujen sanojen<\/a> festivaalin\u00e4yttelyss\u00e4 21.4. alkaen, ja kirjaan perustuvaa tarinatuokiota voi tulla katsomaan sanataidesunnuntaisin<\/a> 22.4. l\u00e4htien. Mollin monipuolinen \u00e4iti Katri Kirkkopelto on t\u00e4m\u00e4n vuoden sanataideviikoilla tavattavissa naamiaisjuhlien<\/a> kunniavieraana 2.5. Lis\u00e4ksi h\u00e4n on Kieku-kirjailijavieraana Takkurannan koululla Kellossa.<\/p>\n