{"id":361,"date":"2015-09-26T22:30:17","date_gmt":"2015-09-26T19:30:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=361"},"modified":"2015-09-26T22:45:00","modified_gmt":"2015-09-26T19:45:00","slug":"sanataidereissuja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.sanataidesanoja.fi\/?p=361","title":{"rendered":"Sanataidereissuja"},"content":{"rendered":"

Kun lehdet putoavat puusta, alkaa tuntua levottomalta. Joko t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Joko nyt? Joko saa pakata ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomenna puurot keitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4?  <\/i><\/p>\n

Koulutusillassa syntynyt tekstinp\u00e4tk\u00e4ni kuvaa mainiosti t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6viikon hyv\u00e4fiiliksist\u00e4 levottomuutta. T\u00e4n\u00e4 perjantaiaamuna seisoin peipposen virke\u00e4n\u00e4 klo 7.30 Mikkelin taidemuseossa odottamassa museon henkil\u00f6kuntaa Saareen-n\u00e4yttelyn opaskoulutukseen. Ennen yht\u00e4toista olin jo kertonut monta Saareen liittyv\u00e4\u00e4 tarinaa, jutellut Mikkelin paikallislehden toimittajan kanssa ja istunut tovin lavastajamme Petrin autossa matkalla Kuopioon.<\/p>\n

Kuopion Snellman-kes\u00e4yliopistossa odotti kolmisenkymment\u00e4 avoimen yliopiston opiskelijaa, jotka saapuivat suorittamaan pit\u00e4m\u00e4\u00e4ni Lasten ja nuorten kirjallisuus -kurssia. Kurssi on osa kes\u00e4yliopiston j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4 25 opintopisteen sanataideohjaajakoulutusta. Kuopiossa koulutuskokonaisuus j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n jo toistamiseen, ja opiskelijoita on ymp\u00e4ri Suomen. Huraa Kuopio! T\u00e4m\u00e4n kaltaiset laajat t\u00e4ydennyskoulutukset ovat todella t\u00e4rkeit\u00e4, koska sanataideopettajien koulutusta on valtakunnallisestikin edelleen todella v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Opiskelijoiden peruskoulutukset vaihtelevat paljon: on \u00e4idinkielen ja kirjallisuuden opettajaa, kulttuurituottajaa, kirjastoalan ammattilaista, lastentarhaopettajaa, toimittajaa, tutkijaa jne. Kaikkia yhdist\u00e4\u00e4 tietysti kiinnostus kirjallisuuteen ja lasten ja nuorten kanssa ty\u00f6skentelyyn. Monenlaiset ammatilliset l\u00e4ht\u00f6kohdat tuovat oman mielenkiintoisen v\u00e4rins\u00e4 koulutukseen ja siihen, miten n\u00e4m\u00e4 tulevat sanataidekasvatuksen ammattilaiset alkavat ty\u00f6t\u00e4 sanataidekent\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4.<\/p>\n

Lasten ja nuorten kirjallisuus -kurssillani k\u00e4sittelen uutta kotimaista kirjallisuutta sanataidekasvatuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Opiskelijat ovat lukeneet kes\u00e4n aikana kymmenkunta kotimaista lasten ja nuorten kirjaa, joiden kautta esittelen meid\u00e4n sanataidekoulun kirjallisuusl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 sanataidekasvatusfilosofiaa. On aivan erityisen luksusta kouluttaa n\u00e4in innostunutta porukkaa, joka on viel\u00e4 kaiken lis\u00e4ksi lukenut kaikki k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4t kirjat etuk\u00e4teen.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n perjantaina uppouduimme alle kouluik\u00e4isten sanataiteeseen ja leikimme runoleikkej\u00e4 sek\u00e4 tutustuimme lukuisiin pienten kuvakirjoihin. Isossa roolissa oli my\u00f6s yksi ikisuosikkini, ehk\u00e4 yksi parhaista kuvakirjoista ikin\u00e4, nimitt\u00e4in Minna Lindebergin ja Liisa Kallion (kuv.) El\u00e4inten sukua. Kirja on kaunis tarina perheest\u00e4, johon kuuluu monenlaisia persoonia. Tarina lohduttaa my\u00f6s silloin, kun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 (ja perheess\u00e4) ei mene ihan niin hyvin. Kirja on puhdasta rakkautta, toisen kuuntelemista ja erilaisuuden ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. Lis\u00e4ksi se on t\u00e4ydellinen kuvan ja tekstin liitto. Kuvitus kertoo hienolla tavalla my\u00f6s sellaisia asioita, joita tekstiss\u00e4 ei sanota \u00e4\u00e4neen. Suosittelen kirjaa kaikenik\u00e4isille!<\/p>\n

Huomenna odotan ehdottomasti varsinkin keskusteluja Seita Parkkolan<\/b> Karikosta<\/i> ja Eija Lappalaisen<\/b> ja Anne Leinosen<\/b> Routasisaruksista<\/i>. Molemmista kirjoista on tullut rakkaita, ja niist\u00e4 jaksan puhua ja vaihtaa ajatuksia loputtomasti. Tytt\u00f6jeni kepparitallistakin l\u00f6ytyy jo Marras- ja Utu-nimiset hevoset.<\/p>\n

Kati<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun lehdet putoavat puusta, alkaa tuntua levottomalta. Joko t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Joko nyt? Joko saa pakata ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomenna puurot keitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4?   Koulutusillassa syntynyt tekstinp\u00e4tk\u00e4ni kuvaa mainiosti t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6viikon hyv\u00e4fiiliksist\u00e4 levottomuutta. T\u00e4n\u00e4 perjantaiaamuna seisoin peipposen virke\u00e4n\u00e4 klo 7.30 Mikkelin taidemuseossa odottamassa museon henkil\u00f6kuntaa Saareen-n\u00e4yttelyn opaskoulutukseen. Ennen yht\u00e4toista olin jo kertonut monta Saareen liittyv\u00e4\u00e4 tarinaa, jutellut Mikkelin paikallislehden…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":363,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_mi_skip_tracking":false},"categories":[1],"tags":[],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n\t\n\n\t\n\t\n\t\n