Tagged sanataideviikot

Sade etsii salaisuuksia

Kevät ja lähestyvät sanataideviikot toi tullessaan saman mainion työtehtävän kuin viime vuonna. Lähes sata sanataideharrastajan tekstiä pinona, joka halusi kirjaksi. Ja siinä se nyt on: Sade etsii salaisuuksia. Sanataidekoulun tuorein yhteistekstikokoelma. Tarkkaavainen antologiatoimittaja arvaa, että sanataideryhmissä on kuluneen lukuvuoden aikana pohdittu ainakin sitä, miten sanat syntyvät ja mistä värit tulevat. Vuodenaikoja, aarteita, salaisuuksia ja sitä,…

Maija Hurmeen kuvituksissa pinta ja virheetkin saavat elää

Kuvittaja Maija Hurme on yksi kevään 2016 Lumotut sanat -sanataideviikkojen taiteilijoista. Hurmeen teokset Peiton alla ja Lepakkopoika ovat mukana By eli Olipa kerran kylä -näyttelyssä, ja hänen oma kuvitusnäyttelynsä Supervoimia ja onnen kuplia rakentuu Valveen Konst o. Deli -kahvilaan sanataideviikkojen ajaksi. Hurme on myös kuvittanut kevään festivaali-ilmeen. Sanoja soitti Maija Hurmeelle ja jutusteli hänen kanssaan…

Muistojen kevät

Toukokuu on puolessa ja sanataideviikotkin pian viimeisillä viikoillaan. Hulinaisimmat päivät on jo selätetty ja humuttu, ja nyt nautitaan sanataidepajojen peruspyörityksestä edelleen niin ihanassa Kun yö värittää -näyttelyssä. Olisin halunnut kirjoittaa huumaantuneen hepakkaviestin pari viikkoa sitten täydestä humuviikosta, mutta tekstini hukkui pään sisäiseen hyökyaaltoon. Olisin halunnut hypettää täällä blogissa aivan huippukivoista työkavereista, harjoittelijoista ja taitelijavieraista, joiden…

Kosketuksessa mahdottomaan

Sain pari kuukautta sitten käsiini kasan tekstejä ja odotetun tehtävän: toimittaa Valveen sanataidekoulun tekstiantologian, yhteistekstikokoelman, joka kokoaa harrastajien tekstit julkaisuksi ja summaa kuluneen lukuvuoden. Mikä mielenkiintoinen, ihana urakka. Ja mikä harvinainen tilaisuus kurkata monien ja monenikäisten kirjoittajien mielen muistiinpanoihin. Luin tekstit moneen kertaan, järjestelin, ihailin ja ihmettelin. Mietin, mikä niitä kaikkia yhdistäisi, miten ne parhaiten…

Valoa ja vilinää

Helmikuu on sanataidekoulussa yksi mielenkiintoisimmista, hengästyttävimmistä ja samalla myös tavallaan selkeimmistä työkuukausista. Kaikessa ristiriitaisuudessaan siis hyvin monenlainen kuukausi. Helmikuussa tuntuu, että joulusta ja lomasta on jo ikuisuus, ja niinhän onkin! Sanataideryhmät ovat tässä vaiheessa lukukautta jo täydessä vauhdissa. Pienimpien kerhot ovat parhaimmillaan juuri ennen hiihtolomia, kun kaikki runot ja leikit ovat tulleet tutuiksi, ja lapset…