Tagged Eppu Nuotio

Tunteiden äärellä sanoin, teoin ja kuvin

Eppu Nuotion ja Liisa Kallion Minä tykkään nyt on tunnelataus kirjan muodossa. Sen raaka-aineita ovat lasten ajatukset, Valveen sanataidekoulun vastuuopettajien Anna Anttosen ja Kati Inkalan tekemät sanataideharjoitukset, lempeä mutta koskettava runokieli ja puhutteleva kuvitus. Kirjaan perustuvassa samannimisessä näyttelyssä toistuu teoksesta tuttu toiminnallisuus; opastetuilla näyttelykierroksilla on punnittu suruhelmiä, luettu runoja, keskusteltu peloista ja pohdittu, mitä jännitys…

Ajatuksia kirjoittamisesta ja tunteista

Lumotut sanat keskittyy tänä keväänä tunteisiin. Festivaali ammentaa sanataidesisältöjä Eppu Nuotion ja Liisa Kallion kirjasta Minä tykkään nyt (WSOY 2019), joka tarjoaa tunteiden käsittelyyn runsaasti sanoja, sanaleikkejä, kirjoitusharjoituksia ja kauniita kuvia. Mutta mitähän se mahtoi tarjota kirjoittajalleen? Mitä kirjoitustyö ylipäätään vaatii ja millaisia tunteita se herättää? Saadaksemme vastauksia kysymyksiin, otimme yhteyttä Eppuun.   Teoksessa Minä…

Unienvaihtaja

Kerran aamuyöllä heräsin kesken painajaisunen huutaen, että ”lyö kovempaa!” Unessa olin pieni juutalainen poika. Makasin maassa aidatulla alueella. Käteni olivat ristityt. Minua lyötiin selkään. Tunsin kipua ja yhtä aikaa näin kirkkaan auringon, jota kohti kurotin. Olin 13-vuotias, kun näin unen. Perheemme oli juuri muuttanut lapsuuteni turvallisesta kotikaupungista uuteen kaupunkiin. Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen kirja…

Riimikissa kutsuu vauvat ikiomaan konserttiin

Eilen oli jännittävä päivä. Heti aamusta kipusimme Katin kanssa Madetojan salin lavalle yhdessä Oulu Sinfonian muusikoiden, alttoviulisti Susanna Nietulan, lyömäsoittaja Kalevi Ohenojan ja sellisti–säveltäjä Harri Östermanin kanssa. Oli sylivauvoille suunnatun Riimikissan runokonsertin ensimmäinen harjoitus. Ja olihan meillä kivaa! Kalevi katosi kerran jos toisenkin soitinvarastoon ja palasi takaisin mitä ihmeellisimpien pikku soitinten kanssa, joista taikoi efektejä…

Olipa kerran tarinamatkoja ja sanataideseikkailuja

Saavumme näyttelytilaan, ja tunnelma on odotusta täynnä. Kun lapset istuvat mukavasti, tarina voi alkaa. Esityksessä rannalta löytyy perin erikoinen muna. Siitä kuoriutuu eriskummallinen perheenjäsen, joka saa nimekseen Koi-Koi. Mikä tämä olio lopulta on, jää arvoitukseksi. Lasten veikkaukset ovat kekseliäitä: Koi-Koi voisi olla vaikkapa peikko, hylje tai koira. Osalle pienistä katsojista esityksestä löytyy jännityselementtejä, jotka vähän…

Iloinen jälleennäkeminen

 Jokainen kirjojen ystävä tietää, että kirjoista ja tarinoiden henkilöistä voi tulla todella tärkeitä. Jotkut henkilöhahmot tuntuvat omilta luottotyypeiltä, kavereilta ja kylänmiehiltä, sydänystäviltä ja peruskallioilta. Joihinkin maisemiin tulee palattua usein ja toisia tyyppejä ajattelee ja kaipaa toistuvasti.  Tällä viikolla tapasin monta vanhaa kirjaystävää ja tarinoiden luottohenkilöä, kun rakensimme Kiimingin Syke-talon Oskari Jauhiaisen galleriaan näyttelyä Linda Bondestamin…