”Se oli kiva, hauska ja jännittävä!”

Illassa oli juhlafiilistä, kun kymmenen 7-vuotiasta sanataideseikkailijaa kiipesi Valvesalin yläriviin katsomaan Rasmus A. Sivertsenin elokuvaa Hurja juustokisa. Heti esityksen jälkeen nuorten kriitikkojen ajatus oli kirkas:
– Sen elokuvan opetus oli, että ei ikinä kannata olla liian varma.
– Se yks oli silleen että voitto on muka tärkeintä.
– Mutta ei se oo!

 

Lapset katsoivat elokuvaa todella tarkasti – tapakulttuuriakaan unohtamatta:
– Se siili oli silleen että se luuli että se ei osais mitään.
– Se oli semmonen ujo ja pelokas tyyppi.
– Sitä siiliähän jännitti niin paljon että se tipahti sinne juuston perään. Mää pidin vahingossa silmiä hetken kiinni ja sitten se siili olikin kadonnut.
– Siinä oli välillä pelottavaa ne musiikit.
– Se yks ukko kiroili.
– Se sanoi sen P-sanan.

 

Juttelimme kerholaisten kanssa myös elokuvan suosikkihahmoista ja -tapahtumista:

– Siili!
– Ne pikku-ukkelit, jotka tahtoi juustoa.
– Se jättiläinen, se Epätoivo.
– Se tv-juontaja. Oli hauskaa kun se alkoi tanssia polkkaa alasti ja tv-kamera olikin päällä. Niin ja siinä mainoskatkolla sen piti terottaa makkaratikkua mutta se terottikin sitä makkaraa.
– Se mies oli tosi hyvä rakentamaan. Se keksijä.
– Mutta se päänraaputin ei näyttänyt kovin hauskalta.
– Oli hauskaa, kun ne meni sillä ihme lentokoneella.
– Parasta oli se, että ne kilpaili!

 

Elokuvapohdintamme päätteeksi mietimme, kenelle Hurjaa juustokisaa kannattaisi suositella:
– Kaikille!
– Minulle!
– Minulle!
– Minulle, ja mun omille sukille!

 

Hurjasta juustokisasta jutteli 7-vuotiaiden sanataidekerho eli Hilma, Juho, Niila, Maisa, Silla, Alisa, Lilja, Senni, Ilan ja Jonna
sekä Anna

 

 

HURJA JUUSTOKISA
Norja 2015, 72 min
Suomenkielinen mikrofonitulkkaus, englanninkielinen tekstitys
SALLITTU KAIKENIKÄISILLE

 

 

vilma_logo

valokeila_logo

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment