Saako olla vähän hassu?

Istahdamme elokuvateatterin penkkeihin ja alamme tiirailla ympärille. Paikka on monelle elokuvankävijälle tuttu, mutta tunnelma on hieman erilainen. Ehkä hieman rennompi. Valkokankaalla pyörii äänettä mainoksia ja huomaamme, että salista löytyy asioita joita siellä ei normaalisti ole. Miksiköhän tuolla sivussa on pöytä ja siellä tietokoneen ja mikrofonin ääressä joku? ”Yks kaks, yks kaks. Toimii.” Mistäköhän on kyse? Kuulemme, että tanskalaisen elokuvan repliikit tulkataan paikan päällä, jotta elokuvan anti ei mene meiltä ohi. Valot pimenevät ja on aika lähteä elämysmatkalle.

Frederik Meldal Nørgaardin elokuva kertoo 6-vuotiaan Villads-nimisen pojan tarinaa. Elämässä alkaa uusi vaihe, koulu. Muutokset jännittää ja ajatus 13 vuoden koululaisen urasta tuntuvat loputtoman pitkältä. Kotona opitut asiat eivät aina tunnu pätevän koulumaailmassa. Luokassa on olemassa kaikenmaailman sääntöjä, toisinaan keskenäänkin ristiriitaisia, ja joskus onkin kovin hankalaa sumplia niiden kaikkien välillä. Olla varma siitä, että on tehnyt niin kuin aikuinen käskee. Koska se tuntuu olevan tärkeä sääntö. Vaikka joskus tekisi mieli luottaa myös omaan järkeensä.

Koti ja koulu ovat kovin erilaisia paikkoja. Äidin evääksi tekemä, yleensä maistuva makrillileipäkin tuntuu haisevan luokkahuoneessa enemmän kuin kotona ruokapöydän ääressä. Vaikka nämä kaikki uudet jutut jännittääkin, on Villads kuitenkin onneksi itsevarma ja eläväinen lapsi, joka pohdiskeltuaan osaa myös hieman kyseenalaistaa sääntöjä.

Kokoonnuimme vielä elokuvan loputtua hetkeksi juttelemaan sen herättämistä ajatuksista. Päällimmäisenä elokuvasta on jäänyt mieleen mahtipontisemmat kohtaukset. Seuraavaksi tulee mieleen kohtaukset, joissa sai naureskella hassuille ja vähän ällöttävillekin asioille. Pusikkopissa, linnut, muta ja kakkavaipat ovat normaaleja asioita, joille on joskus lupa vähän nauraakin.

Hetken lämmiteltyään arvovaltainen katsojaraatimme pääsee kuitenkin jo sukeltamaan viiltävämmän analyysiin vesille. Toteamme, että elokuvassa oli pitkälti kyse säännöistä. Villads saattaa olla välillä hieman mietitön (pohtiessa syntyi uusi sana joka kuvaa sitä, kun ei välillä tohkatessaan muista aina ajatella oikein järkevästi), muttei kuitenkaan ilkeä. Aikuisilla, erityisesti opettajalla, tuntui olevan paljon sääntöjä, mutta onko ne kaikki välttämättä tarpeen ja onko aikuinen aina oikeassa. Totesimme, että vaikkakin tietävät enemmän, voivat aikuisetkin olla joskus hieman tyhmiä ja kehittelevät hölmöjä sääntöjä. Joskus olisi mukavaa, kun lapsikin saisi tehdä enemmän niin kuin itse haluaa. ”Vähän sellainen tarina, jossa piti oppia” kuuluu arvostelun loppukaneettina.

Kaiken kaikkiaan 6–7-vuotiaiden sanataidekerho nautti elokuvasta ja suosittelee sitä ehdottomasti kaikille kavereille!

 

Ekaluokkalainen-elokuvasta juttelivat 6–7-vuotiaat sanataidekoululaiset eli Anni, Hilla, Heljä, Jooa, Uuti, Saimi, Helka, Roope, Seela ja Elmo sekä Inka ja Anna

 

EKALUOKKALAINEN

Tanska 2016, 76 min
Suomenkielinen mikrofonitulkkaus, englanninkielinen tekstitys
SUOSITUS: YLI 5-VUOTIAILLE

vilma_logo

valokeila_logo

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment