Terveisiä taianomaiselta kesäleiriltä

Kesäkuun alussa Ainolan puiston Alakööki ja sen ympäristö muuttuivat lumoavaksi velhokouluksi, ja kesäloman ensimmäisenä keskiviikkona Alakööki täyttyi uusista innokkaista velhokoululaisista. Kun kävimme paikan päällä suunnittelemassa sanataiteellista leiriä, puistossa oli kaunis ilma ja hiostava hellesää. Ulkoilma inspiroi meitä, ja aluksi suunnittelimmekin suuren osan tehtävistämme ulos. Mitä lähemmäksi leiri tuli, sitä synkemmäksi sääennusteet muuttuivat. Saavuimmekin keskiviikkona tuuliseen ja kylmään Ainolan puistoon. Myrskysää tosin loi oman hohtonsa meidän velhomaisiin seikkailuihimme.

Omaa velhoidentiteettiä lukeksimme omat velhonimet lisäämällä etunimen perään jonkin mystisen paikan. Lisäksi leiriläiset täyttivät lomakkeen omista kyvyistään ja ominaisuuksistaan. Päiväkirjaan velhokokelaat saivat kirjoittaa ensimmäisestä päivästään velhona. Jokainen velhokokelas sai rakentaa oman taikasauvansa käyttämällä puuta ja muita materiaaleja. Nyt olimme valmiina maagiseen seikkailuun!

 

Nokkelien velhonoviisien seikkailuja

 

Leirin aikana uppouduimme velhouden perustutkintoon, jonka ensimmäisenä oppituntina oli yrttitietous. Velhohistoriaan tutustuimme vierailemalla Pohjois-Pohjanmaan museossa, jossa entisaikojen velhot tuotiin nykyhetkeen. Liemitunnilla sekoitettiin kummallisesti kupliva sininen liemi samalla, kun lausuimme yhdessä keksittyjä loitsuja. Leirillä tutustuttiin myös erilaisiin fantasiahahmoihin, kuten haltijoihin, tonttuihin, puhuviin kasveihin ja eläimiin. Velhokokelaat keksivät myös uusia ihmeellisiä satuhahmoja.

Mielikuvitus laukkasi vauhdikkaasti: leirin aikana syntyi paljon uusia mitä erikoisimpia kasveja, kummallisia satuolentoja ja maagisia tarinoita. Velhokoulussa sukelsimme monipuolisesti fantasiakirjojen teemoihin ja ideoimme omia taikamaailmojamme ja niihin johtavia portteja. Retkillä luonnossa keksimme omia ennustuksia luonnosta löytyvistä vihjeistä. Opimme, että jos vain maltat pysähtyä kuuntelemaan, kaislikolla saattaa olla tarina kerrottavanaan.

 

Velhokoulun loppukoe

 

Velhojen viimeinen koettelemus, loppukoe, oli seikkailu Ainolan puistossa.  Melkein valmiit velhokokelaamme nappasivat taikasauvansa matkaan ja lähtivät selvittämään, mitä on tapahtunut ikiaikaisen taian reseptille. Innokkaat ja kekseliäät velhot selviytyivät mallikkaasti heille annetuista kiperistä tehtävistä ja valmistuivat ansiokkaasti velhokoulusta. Jokainen leiriläinen sai itselleen velhotodistuksen muistoksi taianomaisista saavutuksistaan. Velhokoulu päätettiin juhlalliseen puheeseen, jossa muisteltiin leirillä vietettyjä hauskoja päiviä.

Viimeisen velhokokeen selvitettyämme aurinko alkoi vihdoin kurkkia pilvien takaa. Olikohan se uusien velhojemme ansiota?

 

Essi, Noora & Liisa

 

Sanataiteellisen kesäleirin ohjaajat ja sanataidekoulun kesätyöntekijät

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment