Lumottujen luetuimmat

Tänäkin vuonna olemme keränneet Lumotut sanat -sanataideviikoille tuoreen teemakirjallisuuspaketin. Teemakirjallisuus on kiertynyt tiiviisti BY-näyttelystä tutuksi tulevien kuvittajien teosten ympärille, mutta mukaan on päässyt myös muuta sanataideviikkoihin liittyvää kirjallisuutta. Paketista löytyy myös sellaisia kirjoja, jotka ovat syntyneet niiden kirjailijoiden kynistä, jotka ovat jossain vaiheessa työskennelleet BY:n taiteilijoiden kanssa – esimerkiksi sanataideviikoille saapuva runoilija Henriikka Tavi on suomentanut useita BY:ssä mukana olevia kuvakirjoja. Sanataidekoulun opettajat Elina, Minna ja Kati ovat listanneet ehdottomimmat suosikkinsa tämä vuoden kirjakattauksesta. Nämä vinkit kannattaa ainakin hoksata!

 

Elinan suosikit:

Sirkuslaaksossa tapahtuu kauheita. Lapsia katoaa, mutta kukaan aikuisista ei tunnu huomaavan mitään. Lähiönoita Taika Taksinen joukkoineen on langettanut suuria unohdutustaikoja. Taikuutta on kaikkialla, sen voittamiseen täytyy löytää aivan erityisen ovelat keinot. Mutta miten käy taistelussa lähiönoitaa vastaan, kun noita on päättänyt ottaa seuraavaksi uhrikseen itse kirjan päähenkilön Roosan? Vaiherikas ja salaperäinen kerronta tanssittaa lukijan vauhdikkaasti kirjan alusta loppuun. Hyviä seikkailuja janoavan kannattaa ehdottomasti tutustua Siri Kolun Tervemenoa Taika Taksinen -teokseen (Otava, 2015). Taika Taksisen kannet sekä kuvat ovat muuten Tarinakaupungin naamiaisjuhliin to 21.4. saapuvan Lena Frölander-Ulfin käsialaa.

Myry Voipion Ylipainoinen yksisarvinen (Lasten Keskus, 2010) on kuulunut kirjasuosikkieni listalle heti ilmestymisestään asti. Herra Yrjölän (miten hervottoman hyvä nimi!) maagiset makkarat jaksavat naurattaa vielä vuosien jälkeenkin ja Saimin antiikkikaupasta löytämä pieni kummitusrasia ihastuttaa aina vain. Laadukas satukokoelma innostaa katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta ja kiehtoo keksimään omia satuseikkailuja.

Meidän kodissa eletään pahvikirjavaihetta. Loputonta kirjojen ihastelua ja ihmettelyä. Tänä keväänä lukulistalle on kuulunut jo kuukausien ajan Ulf Starkin ja Linda Bondestamin (kuv.) upean värikylläinen Kaikki tämä (Teos&S&S, 2013). Sen lempeä kerronta ja vahva kuvamaailma kestävät lukuisia lukukertoja. Hurmaava kieli ei aliarvioi pienintäkään kuulijaa. Tutustu ja ihastu, tämä raikas uutuus pahvikirjojen maailmaan on lämpimästi tervetullut!  


Katin suosikit:

”Crakash!” Lepakkopoika iskee kuin salama. 6-vuotias Ilmari on Lepakkopoika ja perheen esikoinen, jonka elämä yhden pikkusiskon sekä kaksosten veljenä ei näytä joka päivä parhaita puoliaan. Onneksi on isä ja paras ystävä ja heidän matkassa pääsee aina uusiin seikkailuihin. Anssi ja Maija Hurmeen Lepakkopoika (S&S, 2014) on pakahduttava tarina pienistä pojista ja heidän isistään. Kuvakirjoissa ei näe liikaa isien ja poikien tarinoita. Tässä on yksi hurjan suloinen! Lepakkopoika on meidän perheen pikkumiehen voimakirja, joka kulkee lähes päivittäin päiväkotiin ja takaisin. Maija Hurmeen teoksia on esillä BY:n lisäksi myös Konst o. Delissä koko sanataideviikkojen ajan.

Pekka, Olli, Olle ja Bille Pixon rakastavat television katselua ja sokerimuroja. Eräänä päivänä tv ei enää toimikaan ja sehän tietää suurin piirtein maailmanloppua! Pixonin pojat ja tv:n kotoisa kajo (Teos & S&S, 2013) on hullunhauska. Malin Kivelä uskaltaa kertoa asioita vailla tabuja, ja Linda Bondestamin kuvitus yltää tummanpuhuvassa rohkeudessaan täysin tekstin tasolle. Nauroimme 6-7-vuotiaiden sanataidekerholaisten kanssa tämän kirjan äärellä vedet silmissä – tai siis pissat housussa, jos suoraan sanotaan.

Makkarapiruetin (Otava, 2005) ratinat eli pienet runomaiset tarinat hymyilyttävät, hurmaavat ja pohdituttavat kaikenikäisiä lukijoita. Reetta Niemelän tekstit innostavat kirjoittamaan myös itse. Mitä minulle rakas vanha esine voisi tehdä tiistaina tai torstaina? Millainen voisi olla oma hiljaisuusruno? Mihin minä haluaisin muuttaa ja miksi? Matti Pikkujämsän valloittava kuvitus tukee tekstejä, ja tekee kirjasta mieleenpainuvan kokonaisuuden. Tähän kirjaan palaan usein.

 

Minnan suosikit:

Henriikka Tavin Toivo (Teos, 2011) kuljettaa lukijaansa pitkin elämän polkua. Edeltäjiään Esim. Esaa (Teos, 2007) ja Sanakirjaa (Poesia, 2010) kokeellisessa mielessä kesympi Toivo ammentaa osittain perinteistä, mutta sisältää myös sanoilla ja rakenteilla leikitteleviä runoja, ja kuulaan kauniita säkeitä menetyksestä, toivosta ja ikävästä. Kannen perhoskuvitus johdattaa teoksen kolmannen osion suuntaan. Se koostuu perhosten lajinimillä otsikoiduista runoista. Perhosen siivestä jää jälki, ohut puuterinen hipaisu. Toivon runot jäävät lepattelemaan mieleen samalla tavalla. Henriikka Tavin voi tavata pe 22.4. Lumotussa illassa tai la 23.4. sanataidetyöpajassa.

Emma Gloria ja Kalamaran varjo (Tammi, 2007) imaisee lukijan mukaansa! Henrika Andersonin kieli (jonka on muuten nautittavasti suomentanut oululaissyntyinen, palkittu kääntäjä Helene Bützow,) kannattelee painavia teemoja, kuten vanhempien avioero, teinitytön yksinäisyys sekä pelot ja surut. Teoksessa on maagisen realismin perintöä – asiat ovat totta jos ne koetaan todeksi. Emman pelkoja ilmentävät leijailevat, toisinaan uhkaavilta tuntuvat olenteet, jotka asuvat hänen olohuoneessaan. Teoksen alkuperäinen nimi on Emma Gloria och de Levande Varslarna eli Emma Gloria ja elävät olenteet, ja tämä kuvaakin teoksen ydintä hyvin. Suomennoksen Kalamara on toisella puolella asuva, suuri ja kylmä olento, joka on nyt pyrkimässä Emma Glorian todellisuuden puolelle. Emma Gloria ja Kalamaran varjo on jännittävä, monitasoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja teini-ikäisille ja vähän vanhemmillekin.

Näihin teoksiin (sekä muihin sanataideviikkojen teemakirjoihin) liittyviä sanataideharjoituksia löytyy Lumotut sanat -sanataideviikkojen verkkosivulta www.lumotutsanat.fi ke 6.4. lähtien.

Kati

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment