Maija Hurmeen kuvituksissa pinta ja virheetkin saavat elää

Kuvittaja Maija Hurme on yksi kevään 2016 Lumotut sanat -sanataideviikkojen taiteilijoista. Hurmeen teokset Peiton alla ja Lepakkopoika ovat mukana By eli Olipa kerran kylä -näyttelyssä, ja hänen oma kuvitusnäyttelynsä Supervoimia ja onnen kuplia rakentuu Valveen Konst o. Deli -kahvilaan sanataideviikkojen ajaksi. Hurme on myös kuvittanut kevään festivaali-ilmeen. Sanoja soitti Maija Hurmeelle ja jutusteli hänen kanssaan hieman tulevan kevään kuvioista sekä hänen työstään kuvittajana.

Hurme on työskennellyt taittajana ja uutisgraafikkona ennen kuvittajaksi ryhtymistään. Hän kertoo, että lehtitoimitustyö on kovaa ja hektistä verrattuna lastenkirjakuvitusmaailmaan. Hurme piirtää ja maalaa käsin vesi- ja peiteväreillä sekä puukynillä. Mutta miten tietokoneella ja käsin tekeminen eroavat toisistaan?

”Työurani alusta asti tein töitä nopealla aikataululla tietokoneella. Se oli kivaa, mutta kun rupesin tekemään lastenkirjoja, halusin työskennellä käsin, vaikka se onkin aika paljon työläämpää. Muutoksia pitää tehdä usein ja alusta asti, esimerkiksi Peiton alla -teokseen tein kolme tai neljä versiota jokaisesta aukeamasta ennen kuin kuvat sopivat yhteen. Tietokoneella voi käyttää tiettyä väripalettia, kun taas guassitekniikalla kaikki värit sekoitetaan erikseen jokaista kuvaa varten. Skannauksessakin voi olla eroja, mutta pinta ja kaikki virheet saavatkin elää. Ja käsin tekeminen on tärkeää, oma 6-vuotiaanikin tekee 20–30 kuvaa päivässä! Siitä voi saada inspiraatiota miten voi heittäytyä ja piirtää samalla itsekin jotain! Leikistä saattaa nousta jokin hahmo, jota voi voi lähteä kehittämään ja jatkaa siitä työskentelyprosessia järkeistetymmin”, Maija kertoo.

Sanataidekoululaisia kiinnostaa varmasti etenkin Peiton alla ja Lepakkopoika -teosten tausta ja syntyprosessi; onhan näihin kuvakirjoihin jo tutustuttu ahkerasti pienempien harrastajien kerhoissa. Kuinka ne ovat saaneet alkunsa ja millaista niiden tekeminen oli?

”Teoksissani on usein mukana omia ja lasteni kokemia asioita. Osa ideoista tulee siitä, miten itse olen lapsena kokenut asiat. Olin lapsena tarkkaileva ja vähän ujo. Esimerkiksi tällaisista kokemuksista tulee ajatuksia tarinoihin. Idea Peiton alla -teokseen lähti valokuvasta. Silloin kaksivuotias tyttäreni tykkäsi pukeutua erilaisiin asuihin ja kerran hänellä oli karhupipo päässä ja punainen mekko päällä. Se näytti hauskalta, joten otin valokuvia, joiden pohjalta tein lopulta kuvan, joka näkyy kirjan kannessa. Kustantaja kiinnostui ensin juuri siitä kuvasta ja halusi nähdä lisää. Mutta tarinaa ei ollut. Näihin aikoihin tyttömme sairasti tosi pahan vesirokon, näppyjä oli joka paikassa. Tästä Anssi sai idean Peiton alla -kirjaan ja näin tarina alkoi kehittyä. Yhteistyömme Anssin kanssa sujuu hyvin, on hauskaa tehdä kirjoja yhdessä”, Maija kuvailee.

Lumottujen sanojen teemakirjallisuudessa mukana oleva Lepakkopoika oli vuonna 2014 Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaana. Peiton alla ei saanut Hurmeen mukaan hirmuisesti mediahuomiota, mutta By-näyttelyn myötä se on löytänyt uuden elämän. Lepakkopoika sen sijaan on Hurmeen mukaan saanut paljonkin hyvää näkyvyyttä.

”Huomio johtuu ehkä teoksen monista lähestymistavoista, siinä on keskustelunavausta esimerkiksi poikien hellyydenkaipuusta ja mielikuvituksen merkityksestä. Lepakkopojan idea syntyi, kun poikamme päiväkodissa järjestettiin naamiaiset. Poikamme iloitsi ylpeänä lepakkopuvussaan, että hän on on Batman, hän on niin makee. Sitten siellä joku toinen lapsi sanoi, että oikealla Batmanilla on muskelit mahassa ja Batmanin merkki rinnassa. Poikamme oli tästä kovin surullinen, koska hänhän oli oikea! Aloimme miettiä Anssin kanssa mitä tapahtuu, kun lapsi pukee päälleen naamiaisasun. Lapsi ei vain pukeudu joksikin, vaan hän todella on se! Lepakkopojassa on kyse siitä, mitä tapahtuu, kun muutut. Silloin tuntuukin erilaiselta, silloin voi olla rohkeampi tai ilkeämpi. Puku päällä on lupa olla erilainen ja saa itse määritellä millainen on”, Maija pohtii.

Tällä hetkellä Hurme tekee kirjoja puolipäiväisesti. Hän on kuvittanut myös oppikirjoja, joiden tekeminen on erilaista työtä kuin omien teosten kuvittaminen, mutta tilaustöitä tehdessä oppii paljon esimerkiksi ihmisten piirtämisestä. Syksyllä Hurmeelta ilmestyy ruotsalaisen kirjailijan Kristina Murray Brodinin kanssa tehty kirja Allt är precis som vanligt (Vombat/Schilts & Söderströms). Se kertoo lapsesta, joka haluaa tietää, mitä äidille ja isälle tapahtuisi, jos hän katoaisi ihan kokonaan.

Sitä ennen pääsemme onneksemme lukemaan jo maaliskuussa ilmestyvää Hanna Lundströmin Onnen kuplia -teosta (Rassel prassel puss, suom. Tittamari Marttinen), jonka sisältämiä kuvituksia on myös nähtävillä Maijan omassa Supervoimia ja onnen kuplia -näyttelyssä Konst O. Delissä huhtikuussa.

Onnen kuplia, kuten myös monia muita teoksia, on muuten saatavilla Lumottujen sanojen omassa Kirjava-kirjakaupassa huhtikuussa. Nähdään pian festareilla!

 

Sanataidekoulun väki

 

tumblr_nbztb9UD9t1tliuswo4_1280

Kuvitusta teoksesta Peiton alla

 

INFO: Maija Hurmeen (s. 1976) runsaat ja yksityiskohtaiset kuvitukset kertovat tarinoita ja välittävät voimakkaita tunnetiloja sekä lapsille ja aikuisille. Hurme piirtää ja maalaa käsin vesi- ja peiteväreillä sekä puukynillä. Hän tykkää näpertää, leikkiä ja tutkia maailmaan kuvia tekemällä. Maija Hurmeen Lepakkopoika oli vuonna 2014 ja Rassel passel Puss vuonna 2015 Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaana. Maija Hurmeen, Tuula Korolaisen ja Riitta Tuloston yhteinen Lasten oma vuosikirja palkittiin Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla vuonna 2015

 

TEOKSET:
Peiton alla/Under täcket (Schildts & Söderströms 2012, teksti: Anssi Hurme)
Lepakkopoika/Fladdermuspojken (Schildts & Söderströms 2014, teksti: Anssi Hurme)
Lasten oma vuosikirja (Lasten keskus 2014, teksti: Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto)
Lasten oma lauluvuosi (Lasten keskus 2016) (Valtion tiedonjulkistamispalkinto 2015)
Rassel prassel puss/Onnen kuplia (Schildts & Söderstöms 2015/2016, runot Hanna Lundström)

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment