Satumainen matkakertomus

Nuorten sanataideryhmä Kameleontti kävi katsomassa tänä vuonna ilmestyneen elokuvan Viisi päivää Eurooppaan. Elokuva kertoo turkkilaisesta teinityttö Aylasta, joka törmää turisteihin ja käsittää väärin, että Eurooppaan pääsee kävellen viidessä päivässä. Ayla lähteekin matkalle ja kokee erilaisia kommelluksia ja päätyy lopulta sirkukseen.

 

Elokuva on todellinen pienen budjetin road-movie, sillä se on kuvattu halvalla kameralla suhteellisen lyhyen ajanjakson sisällä, ja ohjaajat ja kuvaajat ajelivat autolla kuvaten eri paikoissa muutaman näyttelijän kanssa kerrallaan. Näytöksessä paikalla olleet ohjaajat Friedl Wolffhardt ja Orsa Repp valaisivat elokuvan taustoja ja tekoprosessia, ja se auttoikin Kameleontin mukaan ymmärtämään joitakin elokuvaan tai henkilöhahmoihin liittyneitä pohdintoja, kuten sitä, miksi kohtaukset ovat aika pitkiä tai kuvattu tietyllä tavalla. Olivian mielestä elokuvassa oli hauskaa sen kotikutoisuus ja se, että henkilöhahmot puhuvat useita eri kieliä. Näin ei olisi tavallisessa blockbuster-elokuvassa. Annukka huomioi, että paikallisia ihmisiä on paljon mukana, ja taustahahmot ovat aidon oloisia.

”Siinä on siistin näköisiä maisemia, ei pelkkiä turistirysiä, vaan huonompiakin alueita otettu mukaan”, sanoo puolestaan Aino-Sofia.

Ayla tapaa matkallaan aikuisia, jotka haluavat auttaa mutta eivät oikeastaan todella kuuntele ja ymmärrä, mitä hän oikeasti tarvitsisi. Tämä herätti keskustelua ryhmässämme. Aino-Sofian mielestä aikuiset olivat vastuuttomia: vaikka kukaan ei ehkä olisikaan voinut tehdä mitään, olisi voinut olettaa, että he olisivat yrittäneet. Myös toinen teinihahmo, ruotsalainen rikas tyttö, oli vastuuton, kun jätti sekä skootterinsa että Aylan yksin kaupunkiin kyydittyään Aylaa ja annettuaan tälle tukun rahaa. Ellan mieleen jäi bulgarialainen sosiaalityöntekijä, joka ei selvitä Aylan taustoja millään tavalla vaan on valmis lähettämään tämän takaisin Istanbuliin tuosta vain.

”Toisaalta elokuva on muutenkin sadunomainen. Se auttoi ymmärtämään sitä, ettei elokuva ole kauhean realistinen”, sanoo Annukka. Tarina on mielikuvitustarina, ja on hyvä, että se ei ole tavallinen pakolaistarina. Elokuvan ajankohtaisuus sai ryhmän pohtimaan passin merkitystä ihmiselle. ”Me voimme liikkua ja lentää miten haluamme”, tuumaa Olivia, ”kun taas Ayla ei päässyt edes Turkin rajan yli Bulgariaan joutumatta pakolaisleirille”.

”Tunnelma elokuvassa on jotenkin odottava. Vaikka kyseessä on Aylan matkakertomus, on tunnelma pysähtynyt. Hirveä äksöni olisikin ollut outoa. On hyvä, ettei elokuvaan lähdetty vetämään mitään seikkailujuonta”, sanoo Siina ja jatkaa: ”katsoessa pelotti koko ajan, että tarina muuttuu tragediaksi, mutta onneksi niin ei käynyt”.

Annukkaa jäi vaivaamaan syy Aylan lähdölle. Sitä ei selitetty missään vaiheessa. Aylan hahmo on ryhmän mielestä myös tosi naiivi verrattuna vaikkapa suomalaiseen viisitoistavuotiaaseen tyttöön. Myös pieneen kylään jääneen isoisän kohtalo mietitytti Saraa. ”Yleensä elokuvissa selitetään paljonkin tarinan taustoja, mutta tässä annetaan katsojalle valta päättää syyt, ehkä Ayla vain halusi nähdä maailmaa”, pohtii Olivia. Kaiken kaikkiaan Viisi päivää Eurooppaan on Kameleontin mielestä mielenkiintoinen elokuva. Avoin loppu on Saran mielestä parasta, kun joutuu ajattelemaan itse. Olivia huomauttaa, ettei elokuvassa moralisoida tai oteta suoraan kantaa, ja se on hyvä.

 

Elokuvissa kävivät Annukka, Aino-Sofia, Olivia, Ella, Siina ja Sara Kameleontti-ryhmästä.

 

 

NÄYTÖKSET:

Viisi päivää Eurooppaan
Saksa – Turkki – Bulgaria – Romania 2015, 98 min
Yli 12-vuotiaille
To klo 13.00 – Plaza 5

 

 

VALOKEILA_LOGO_PIENI

 

Festarilogo

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment