Ystävyys voittaa vaikka pannukakkukakun!

Tiistaiaamuna jännitys kihisi Valvesalin lämpiön ilmassa, kun aula oli täynnä elokuvaan pääsyä odottavia lapsia. Mukana olimme myös me, Tarinavintti-sanataidekerhon 3‒5-vuotiaat ryhmäläiset aikuisineen. Elokuviin pääsi myös eräs pehmoeläinsiili lämpöisessä sylissä. Jännitys tarttui selvästi kerhomme lapsiin, jotka tarkkailivat aulaan saapuvia päiväkotilapsia silmät kiinnostuksesta pyöreinä.

Valvesalissa meidät ohjattiin istumaan yläriviin. Penkit olivat lasten mielestä pehmeät, ympäriltä kuului toisten naurua, kikatusta ja höpötystä. Tarinavinttiläiset miettivät etukäteen, miltäköhän elokuvissa mahtaa tuoksua ja tuntua, ja nyt nuuhkimme, sillä ”elokuvissa tuoksuu kaikenlainen” (Isla, 5 v.).

 

Kun valot sammuivat, salissa odotettiin jo kovasti elokuvan alkamista, mutta kokeneimmat kävijät tiesivät kuiskata asiantuntevasti: ”Nyt tulee mainoksia!” Pian sali kuitenkin hiljeni, ja Viiru ja Pesonen, pikku kepposia ja suurta ystävyyttä saattoi vihdoin alkaa. Olimme valmistautuneet elokuviin lukemalla Viirun syntymäpäivät -kirjan (Sven Nordqvist, 1984) ja tiesimme odottaa hassua Pesosta, naapurin äreää Kososta sekä vauhdikasta Viiru-kissaa.

 

”Eka ku se Viiru oli ihan pikkunen pentu niin se ei näyttäny Viirulta, mutta sitte kun se kasvo se näytti.” (Isla, 5 v.)

Saadessaan päälleen tutut vihreäraitaiset housunsa Viirusta tuli se meidän tuntemamme kirjojen Viiru. Ja juuri nuo housut saadakseen Viirun piti avata suunsa ja ryhtyä Pesosen suureksi ihmeeksi puhumaan.

 

Tarkkasilmäiset sanataidekerholaisemme huomasivat muutamia eroavaisuuksia kirjan ja elokuvan välillä.

”Se verho Viirun hännässä oli kirjassa kukallinen ja elokuvassa punainen”, Sanni (5 v.) huomautti elokuvan jälkeen.

”Se kohta ei kuulunu siihen kirjaan, kun sen Pesosen päähän tippu se suklaavanukas. Se oli hauska kohta!” (Isla, 5 v.)

Kohtaus nostattikin salissa naurunremakan ilmoille. Ihanaa, että lapset antavat riemunsa kuulua ja näkyä välittömästi! Tunnelma aikuisten näytöksissä ei useinkaan pääse samalle tasolle, ja lasten vapaasta tunteiden näyttämisestä voisimme me isommatkin jäyhät suomalaiset ottaa oppia.

 

Elokuvassa riitti sekä hauskoja että jännittäviä kohtauksia, ja erityisesti laulut nostattivat hymyn lasten suupielille:

”Se oli hauska kohta, missä Viiru jäi laatikkoon jummiin ja ne pikkukamut tuli auttaan.” (Isla, 5 v.)

”Ja se kun se Viiru meni niitten pikkukavereitten kotiin. Se Viiru oli niin pieni, että se mahtu sinne.” (Sanni, 5 v.)

”Se elokuva oli hupsu ja loppulaulu oli paras kohta.” (Isla, 5 v.)

 

Loppulaulun alussa Pesonen jututtaa Viirua ja olemme hänen kanssaan samaa mieltä: ”Ystävyys voittaa vaikka pannukakkukakun. Kun sitä jakaa, sitä tulee aina lisää!”

 

Tarinavintin lapset haluaisivat mennä katsomaan Viirua ja Pesosta, jos siitä tehtäisiin jatko-osa, ja he suosittelevat elokuvaa erityisesti sisaruksilleen.

 

NÄYTÖKSET:

Viiru ja Pesonen, pikku kepposia ja suurta ystävyyttä
Saksa 2014,  90 min
Sallittu (puhuttu suomeksi)
Ke klo 15.00 – Plaza 5
Pe klo 8.45 – Plaza 2
Su klo 12.15 – Pakkalan sali

 

VALOKEILA_LOGO_PIENI

 

Festarilogo

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment