Kosketuksessa mahdottomaan

Sain pari kuukautta sitten käsiini kasan tekstejä ja odotetun tehtävän: toimittaa Valveen sanataidekoulun tekstiantologian, yhteistekstikokoelman, joka kokoaa harrastajien tekstit julkaisuksi ja summaa kuluneen lukuvuoden.

Mikä mielenkiintoinen, ihana urakka. Ja mikä harvinainen tilaisuus kurkata monien ja monenikäisten kirjoittajien mielen muistiinpanoihin.

Luin tekstit moneen kertaan, järjestelin, ihailin ja ihmettelin. Mietin, mikä niitä kaikkia yhdistäisi, miten ne parhaiten kokoaisi ja jaottelisi: pieniltä harrastajilta kerätyt kekseliäät listat tai vinkeän toteavat kuvailut, isompien kirjoittajien fantasiaksi taittuvat novellit tai lyyriset rivit.

Etenkin pitkään sanataiteilleet runoilevat niin, että itsekin ikänsä kirjoittanut voi vain ihailla. Rohkeasti ja varomatta. Suurin tuntein ja luovin, laajoin sanoin.

Luovuus, kuvaileminen, kuvitteleminen – siinä se oli. Sillä päällimmäisenä teksteistä välittyy paitsi kirjoittamisen ilo ja halu myös halu kuvata jotain sellaista, josta juuri kieli, kirjoittaminen ja kertomukset tekevät mahdollista.

Antologia sai nimen: Kosketuksessa mahdottomaan. Se, kuten jokaisen luvun otsikkokin, on suoraan kirjoittajien kynästä. Kuvaavan nimiotsikon alle järjestyi kuusi väliotsikkoa: Kun astut sisään (jonka alla puhutaan paikoista ja tiloista), Kosketuksessa mahdottomaan (jossa erityisesti hylätään todellisuuden ahtaat rajat), Niin lähelle vettä (merestä, vedestä, kylmästä), Tähtitarinoita (tähdet, yö ja pimeä), Sinä, minä ja puoli maailmaa (ystävyys, rakkaus, ihmissuhteet) ja Kukka on parempi pakokaasua (luonto, metsä ja juhlat).

Nimiotsikko oli jo valittuna, kun sain kummikirjailija Kirsti Kurosen terveiset kokoelman alkuun. Sattumalta hän oli ajatellut aivan samaa. Sitä, miten kirjoittaja voi luoda tarinalleen millaiset puitteet vain, minkä maailman vain.

Kirjoittaminen on maailma jo itsessään. Siihen maailmaan näillä kirjoittajilla on ollut paitsi parhaat oppaat myös oivat esikuvat.

Kirstin sanoin: ”Meillä kirjoittajilla on kaikki vapaus ja valta, tavaton määrä ovia appoauki joka suuntaan. Minne tahansa haluamme kulkea. Mikä tahansa mahdollista. Muistetaan se.”

 

Maaria

 

Maaria Rousu on Valveella pian vuoden viettänyt kulttuurityöläinen ja freelance-toimittaja, kirjallisuuden kasvattama ja kouluttama. Lukee aina ja kirjoittaa öisin, molempia toisinaan myös työkseen.

 

P.S. On meneillään Lumottujen sanojen juhlaviikko! Viikonloppukin mahtavia tapahtumia täynnä, tule mukaan!

 

logo

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Comments

Leave a comment