Valoa ja vilinää

Helmikuu on sanataidekoulussa yksi mielenkiintoisimmista, hengästyttävimmistä ja samalla myös tavallaan selkeimmistä työkuukausista. Kaikessa ristiriitaisuudessaan siis hyvin monenlainen kuukausi. Helmikuussa tuntuu, että joulusta ja lomasta on jo ikuisuus, ja niinhän onkin!

Sanataideryhmät ovat tässä vaiheessa lukukautta jo täydessä vauhdissa. Pienimpien kerhot ovat parhaimmillaan juuri ennen hiihtolomia, kun kaikki runot ja leikit ovat tulleet tutuiksi, ja lapset sekä aikuiset tietävät jo mainiosti, mikä vitsi missäkin leikissä eniten riemastuttaa.

Nuorten ryhmissä helmikuulle ajoittuvat tekstityöpajat, jotka ovat sanataideopettajan yksi työn suola. Silloin nuoret tuovat kukin vuorollaan yksi – kolme tekstiä ryhmään kuultaviksi. Vuorollaan jokainen teksti luetaan nimettömänä ääneen, minkä jälkeen tekstin herättämistä ajatuksista keskustellaan yhdessä. Keskustelun lopuksi kirjoittamisprosessista pääsee kertomaan tekstin kirjoittaja itse.

Yhteisten tekstityöpajojen jälkeen nuoret voivat vielä muokata kirjoituksiaan ja lähettää ne sanataideopettajille kirjallista palautetta varten. Tekstityöpaja-kokoontumiset ovat intensiivisiä ja lämpimiä hetkiä. On hienoa huomata, kuinka jokaiselle nuorelle on syntynyt aivan omanlainen kirjoittajaääni. Tutussa ympäristössä melkein jokaisen tekstin tunnistaa, vaikkei nimeä ensin näekään. Joka kerta myös nuorten taitavuus hengästyttää!

Näistä tekstityöpajan teksteistä sekä muista sanataidekoululaisten runoista ja tarinoista kootaan toukokuussa ilmestyvä sanataidekoulun oma antologia. Helmikuu on siis myös antologiatekstien kokoamisen aikaa.

Päivät pidentyvät huimaa vauhtia ja siitä jos mistä huomaa kevään tulon. Kevät tuo sanataidekouluun lisää vilskettä, kun Lumotut sanat -sanataideviikot pääsevät käyntiin huhtikuun lopulla. Hiihtolomaan mennessä myös sanataideviikkojen ohjelmisto on saatu aivan pienimpiä viilauksia lukuun ottamatta kutakuinkin kuntoon. Tietokoneen näppis on tulessa, kun käsiohjelman tekstit sekä sanataideviikkojen kirjallisuuspaketin oppimateriaalit synnytetään kaiken hässäkän keskellä.

Näistäkin Lumotuista sanoista on tulossa ikimuistoiset. Siihen saimme Annan kanssa vahvistuksen pari viikkoa sitten, kun pääsimme Helsingin Annantalolle ihastuttavan Kun yö värittää -näyttelyn avajaisiin. Värinauttien Annin ja Monan huikea voimannäyte on luovan monitaiteinen ja täydellisen sanataiteellinen näyttely kaikenikäisille, ja mikä parasta se saapuu sanataideviikkojen ajaksi meille Valvegalleriaan. Meillä on ilo kutsua Kun yö värittää -näyttelyyn niin päiväkoti- kuin koululaisryhmiäkin sekä aivan kaikki kirjallisuuden ystävät 25.4. alkaen. Lisää Lumotuista sanoista kuuluu aivan pian myös Sanojassa.

 

Kati

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment