Hyvä, mutta hirveä elokuva

Heinäkuussa 2011 Norjassa tapahtui kaksi terroristi-iskua saman tekijän tekeminä. Ensin Oslon keskustassa räjähti kahdeksan ihmistä tappanut autopommi, ja sen jälkeen Oslon lähellä sijaitsevalla Utøyan saarella murhattiin 69 ihmistä. Erik Poppen ohjaama U July 22 (Norja, 2018) kertoo näistä iskuista, keskittyen erityisesti Utøyan saaren tapahtumiin. Se on laadukas ja kaiken arvostuksensa ansainnut elokuva, mutta samalla aivan hirveä kokemus.
 
Elokuvan alku tuntuu kuin istuisi vuoristoradan huipulla, tietää, että kohta tipahtaa. Sydän hakkaa pamahdusten tärisyttäessä penkkirivejä. U July 22 on hyytävämpi kuin mikään kauhuelokuva, koska tapahtumien tietää olevan totta. Siksi on pakko välillä sulkea silmät. Onneksi pystyin katsomaan kellosta, milloin ammuskelu päättyisi. Utøyan saaren kesäleirillä olleet nuoret eivät pystyneet.
 
Kamera seuraa lähes koko elokuvan ajan reaaliajassa fiktiivistä teinityttöä Kajaa, joka on kadottanut sisarensa. Kamera on kuin yksi nuorista, se reagoi ääniin ja näkee ampujan vain vilaukselta. Yhden otoksen tekniikka tekee järkyttävälle tarinalle kunniaa tavalla, johon muunlaisella kuvaustekniikalla ei luultavasti olisi päästy. Tilanteeseen ja tunteisiin on helppo päästä sisälle. Se on tosin myös erinomaisten näyttelijöiden ansiota. Norjalainen Andrea Berntzen tekee niin vakuuttavan työn Kajana, että tuntuu kuin katsoisi dokumenttia fiktiivisen tarinan sijasta.
 
Kesän 2011 iskuissa kuoli 77 ihmistä ja 90 loukkaantui. Yli kolmellesadalle jäi vakavia traumoja. Siksi olisin halunnut nähdä jotain myös iskun jälkeisestä ajasta. U July 22 on joka tapauksessa tärkeä, pysäyttävä ja paikoitellen myös todella ahdistava elokuva. Se jättää katsojan hiljaiseksi luultavasti vielä useiksi päiviksi.
 
 
Iiris Mäki
Sanataideryhmä Siivekkäät
 
 
U – JULY 22
Norja 2018 93 min
Ohj. Erik Poppe
Tekstitys: suomi, ruotsi
SALLITTU: YLI 16-VUOTIAILLE
 
ESITYSAJAT
La 23.11. klo 18.30 Valvesali

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment