Kuvantekijä tunteiden tutkimusretkillä

Vuoden Lumotut sanat -kuvittaja Liisa Kallio muistelee kohta julkistettavan kirjan syntyvaiheita. ”Yhteinen idea syntyi Epun luona Berliinissä pari vuotta sitten, ja siitä lähtien tapahtumat ovat seuranneet toisiaan intensiivisellä tahdilla. Prosessi ikään kuin ruokkii itseään koko ajan.”

 

Yhdessä Eppu Nuotion, Kati Inkalan ja Anna Anttosen kanssa tehty kirja Minä tykkään nyt poikii huhtikuun lopussa Valvegalleriaan elämyksellisen taidenäyttelyn, joka pureutuu tunteisiin visuaalisin ja kokemuksellisin keinoin. Kuvittajalla ja kirjailijalla oli työskentelyssä erityinen metodi: Eppu lähetti lapsilta kerätyt tunneaiheiset sitaatit Liisalle, ja Liisa valitsi niistä lauseet, joista hänellä muotoutui kuvallinen ajatus. Lopuksi Liisa järjesti kuvat tarinallisen kaaren muotoon – ilo viimeisenä. Anna ja Kati tulivat juttuun mukaan ideoimaan sisältöihin liittyvät sanataideharjoitukset.

 

Kirjan ja näyttelyn syntyminen on ollut yhtä aikaa yksilöllinen ja innostava yhteisöllinen prosessi: ”Luomistyössä on oltava itselleen rehellinen, kuunneltava tarkoin, mikä oma sisäinen ääni on. Toisaalta yhdessä suunnittelun ja tekemisen ilo on valtavaa, kun asiat todella tapahtuvat ja ideat saavat konkreettisen olomuodon.”

 

Eppu ja Liisa ovat alkaneet toisiaan ennenkin. Ensimmäisen kerran yhteistyötä tehtiin viime vuosituhannen puolella Ylen Joulukalenterin merkeissä. Kirjailijan ja kuvittajan Etsivätoimisto Jalka ja Lamppu -kirjasarjan ensimmäinen osa ilmestyi samoihin aikoihin ja pääsi kaikkien aikojen ensimmäiseksi Finlandia Junior -palkintoehdokkaaksi. Lukukeskuksen projektissa taiteilijat työskentelivät tiiviisti lasten kanssa: Eppu sadutti ja Liisa kuvitti.

 

Liisan taiteellinen polku on ollut värikäs ja vaiherikas. Ensimmäiset omat kirjat syntyivät lasten ollessa pieniä. Erilaisten kuvitustöiden ja omien kirjojen ohessa Liisa teki myös graafisen suunnittelijan töitä. Kuvitusuransa alussa Liisa maalasi paljon akryyliväreillä, joiden hehkua voi ihastella esimerkiksi Pudonneen tähden, Lentävän talon ja Eläinten uintiretken sivuilla.

 

Vuosituhannen vaihteessa syntyi idea ihan toisenlaisesta kuvakirjasta: ”Ajatuksissa alkoi elämään pienen kilpikonnan hahmo, joka miettii, mitä kaikkea voisi hankkia kilven tilalle.” Pelkistetty kuvakäsikirjoitus syntyi tussilla. Liisa halusi kirjan maailmaan samaa henkeä kuin lapsena lukemistaan kirjoista oli ammentanut, valoa ja värien kirkkautta. Pikku Papu oli tullut maailmaan. Hellyttävällä hahmolla on esikuva myös kirjan kansien tällä puolen; perheen Minttu-kilpikonna on tosin jo iso poika.

 

Kirjan hahmot nostivat Liisassa halun riimitellä, kokeilla, minkälaisia runoja teeman ympärille syntyisi. Kustantaja kiinnostui ja kannusti jatkamaan. Liisan muusikkoveli Matti Kallio halusi auttaa idean tuotteistamisessa, ja erinäisten vaiheiden myötä mukaan tuli myös musiikki tekijöineen, Soili Perkiö ja musiikkipedagogian opiskelijat Sibelius-Akatemiasta. Ensimmäiset konsertit pidettiin jo ennen kirjan ilmestymistä. Viimeisen vuoden ajan Pikku Papun aluevaltauksena on ollut monitaiteellinen musiikkisirkus, jossa Pikku Papun Orkesteri ja sirkusryhmä Blind Gut Company esiintyvät yhdessä.

 

Minä tykkään nyt -kirjan kuvittajana ja näyttelyn visualistina Liisa on pohtinut paljon sitä, miten konkretisoida jotain niinkin abstraktia kuin tunteet, kun vastaanottajana on lapsi. Yksi osa Liisan taiteellisesta inspiraatiosta onkin liittynyt juuri tunteiden kuvallistamiseen: ”Se siemen on jäänyt elämään jo opiskeluajoilta.”

 

Tunteiden uskottava ja koskettava visualisointi on vaatinut myös tutkimusretkeä itseen. ”Olen kaivanut tunnetiloja itsestäni ja tutkinut, miten ne todella näkyvät kasvoilla ja kehossa. Ihminenhän piirtää tavallaan aina itseään”, Liisa pohtii. ”Olennaista on lapsen antama lähtökohta. Se relevanssi on yhtä vahva kuin aikuisen. Oman sisäisen lapsen kuunteleminen ja kunnioittaminen on se, mistä syntyy hyvää”, taiteilija tähdentää.

 

Vahvojen tunteiden, kuten vihan tai surun, kuvaaminen on ollut helpompaa kuin niin sanottujen välitunteiden, joissa monet tunteet sekoittuvat. ”Niihin täytyy miettiä yleispätevämpiä tilanteita, jotta vastaanottaja ymmärtää, mitä kirjan tekijä haluaa sanoa. Esimerkiksi jännitys on monitahoinen tunnetila, jossa jo kieli määrittää, mitä koetaan. Suomalainen jännitys on puristavampaa kuin englannin excitement.”

 

Festivaalin aikana Konst o. Delissä on esillä myös Liisan oma Miltä tuntuu -hiilipiirrosnäyttely, joka on syntynyt puhuttelemaan kaikenikäisiä katsojia. Näissä kuvituksissa tekijä ja aihe kohtaavat toisensa ilman, että mitään ylimääräistä jää väliin. Liisa miettii tunteiden merkitystä ihmisen elämässä: ”Tunteet ovat oikeasti tärkeä asia. Me olemme kaikki tuntevia olentoja, niin lapset kuin aikuisetkin. Kohtaamalla tunteet itsessämme elämä voisi helpottua monelta osin”.

 

Oma näyttely on syntynyt luontevasti ja kevein sydämin tykkäysprojektin rinnalla. ”Kuvittamisessa on aina tasalaatuisuuden vaatimus, jäljen ja tyylin tulee olla yhtenäistä. Näyttely taas innostaa eri tavalla kokeilemaan omia rajoja.” Liisa ylistää hiilitekniikan vapauttavuutta, josta hän sai mielenkiintoisen kokemuksen kymmenisen vuotta sitten Omakuvat-projektin myötä, yhdessä Virpi Talvitien, Salla Savolaisen ja Riina Katajavuoren kanssa. ”Päivittäin piirsimme itsestämme kuvan, joka syntyi spontaanisti siinä tilanteessa, ja niitä ei sen enempää korjailtu.” Hankkeesta syntyi Katajavuoren samanniminen teos sekä taiteilijoiden yhteinen näyttely Helsingin Akkuna-galleriaan.

 

Mikä hiilessä alkoi kutsua taas vuosien jälkeen? ”Sain ystävältäni Puolan-tuliaisina uskomattoman mustaa hiiltä ja valkokantisen luonnoskirjan. Ensimmäiset luonnokset Minä tykkään nyt -kirjaan syntyivätkin sitten tällä tekniikalla. Hiilipiirtäminen on hyvää vastapainoa graafisemmille, tietokoneella ja piirtolevyllä tehdyille töille. Materiaali ja tekstuuri on käsinkosketeltavaa ja elävää”, Liisa kertoo.

 

Elävää taidetta tulee syntymään myös festivaalin avajaisten Näkymätön poika -piirroskonsertissa, jossa Liisa kuvittaa livepiirroksin musiikillista tarinaa paikan päällä. Tätä taiteilija odottaa hehkuen: ”Minua kiehtoo yhdistellä erilaisia tekemisen tapoja ja päästä jälleen astumaan uudelle, tuntemattomalle alueelle. Musiikin kuvittamisessa on taikaa!”

 

Piirroskonsertin taiasta pääsee nauttimaan Valveella avajaispäivänä 27.4. klo 15, ja tunteiden kuvittaja on tavattavissa sen jälkeen klo 16. Minä tykkään nyt- sekä Miltä tuntuu -näyttelyt ovat esillä koko festivaalin ajan 27.4.–9.6.2019.

 

Tunteilemisiin!

 

Riika

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Leave a comment